Lento jatkuu

Alkaako jo peräti yhdeksäs päivä lentoa FlyLadyn tapaan? Hitaasti, mutta varmasti kämppä tuntuu siistiytyvän. Huomenna taidan joutua jo astetta vaikeamman haasteen eteen, kun pitää alkaa laittaa tavaroita pois.

Aloitin hiljattain myös yhteiskuntapolitiikan opinnot avoimessa yliopistossa sekä keramiikkapajan kansalaisopistossa. Niistä lisää myöhemmin.

Lentoa

Mie oon ihan kauheen huono huushollerska. Nyt seuraan kolmatta päivää FlyLadyn oppeja. Keskiviikon  ensimmäinen oppi oli pitää tiskipöytä puhtaana ja kiiltävänä. Eilen piti alkaa pukemaan heti herättyä. Tänään on pitänyt lukea maileja ja toistaa jo opittuja. Huomiseks ostin kasan Post-it-lappujen halpoja kopioita ja niitä meinasin alkaa lätkimään pitkin kämppää muistuttamaan tehtävistä asioita.

Mie aloin äske taas lukemaan uutisia, mut en päässy ees kotimaan uutisia loppuun, kun alko ahistaa niin paljon, et päätin lopettaa koko uutisten lukemisen. Onks muka pakko, jos niitten lukemisesta ei tuu muuta kuin paha mieli? En tiiä, et pitäskö kohta lopettaa sanomalehenkin tilaaminen. Johan se muutaman viikon on ehtiny tulla.

Seuraavaa väriä pian kokeiluun

Keittiön ikkunan eessä meillä on iso maljakko täynnä auringonkukkia. Kimmo haki kukat viime viikolla kaupungin pellolta. Vähän siitepöly jo varisee ja saippuankeittäjä sai taas huikeita ideoita. Ei kyllä vielä päässy saippuaks asti. Aika näyttää, et oliko järin fiksu veto siitepölyallergikolta. Joku enkunkielinen saitti väittää, et n. 30 % kaikista siitepölyallergikoista saa oireita auringonkukan siitepölystä.

Otin paprika- ja sitruunamelissatestipalat jo pois muoteista. Banaani- ja siankärsämöpalat oli vielä nii pehmeitä, et jätin muhimaan. Ois pitäny jättää paprikakin, mut otettu, mikä otettu. Pyöritin palloks, kun tuli niin ruma.

Tilasin yrttejä luonnollisiin väreihin Ameriikan maalta. On se uskomatonta, et koko Euroopasta ei tunnu löytyvän paikkaa, josta sais kerralla kaiken haluamansa. Ja postikuluissakin tuotteesta riippuen lähes sama, et tilaatko Kiinasta vai Helsingistä. Luomupalmuöljyä oisin taas vailla, mut ei varmaan kht:lla olevan kannata Suomesta tilata, kun Briteistä tulee postikuluineen lähes puoleen hintaan. Samoin kävi, kun etin erästä luontaistuotetta Huugolle. Niin mielelläni ku kotimaasta tilaisinkin.

Ai nii. Pikaistuksissa kyhätty testisaippua(resepti) on koostumukseltaan - näin hanskat sillä pesseenä voin kommentoida - ihanaa ja saippua näyttää samettisen pehmeeltä. Taidan kyl joutua tekemään tuolla reseptillä lisääkin saippuoita.

Värikokeilut

Kuvassa öljy-lipeäseokset sitruunamelissa, paprika, siankärsämö ja banaani. Aattelin vispata kaikki käsin, mut lopulta tartuin kuitenkin sauvasekottimeen. Vaaka teki kans temput: olin mitannu 152 g vettä ja 56 g lipeää ja sekottanu ja kävin mittaamaan jokaiseen kannuun 52 g seosta, niin viimeinen kannu jäikin n. 15 g vajaaks. Eli joko lipeää tai vettä oli alunperinkin liian vähän tai johonkin kannuun meni liikaa. En usko siihen, et höyrystymällä ois ollu näin iso hävikki. Taas muistutus siitä, miks ostin joskus toisen vaa'an tänää käyttämäni tilalle. Lisäsin kuitenkin kolmeen ekaan kannuun tän takia vielä n. ruokalusikalliset tuota värjättyä öljyä. Pitää sit valmiina vielä testata pH-arvot.

Toisessa kuvassa testierät muoteissa: sitruunamelissa, siankärsämö, banaani ja paprika. Äkkiseltään näyttäis siltä, että paprikasta tulee jotain persikkaista ja loput on vaaleita niin, että banaani on kylmimmän ja sitruunamelissa lämpimimmän sävyinen.

Nyt pitää kyllä jo joutua nukkumaan.

Synteettistä vai luonnollista?

Viime aikoina on saippua-asiat ollu taas mielessä. Laitoinhan pari päivitystäkin. Nokkossaippua näyttää kyllä pahalta, siis kauniin vihreä se on yhä, mutta ihan kuin siellä olisi lipeätaskuja. En oo koskaan mitään tuommosta saippuaan saanu, niin en oo ihan varma. Kaapissa on lakmuspaperia, joten lienee helppo testata. Jos vaalea "jauhe" ilmakuplissa on lipeää, ei auta muu kuin heittää roskiin kaikki. Suolasaippuakin on vähän sillä hilkulla, et kokeilenko rebatchata. Ei meinaa vieläkään pysyä kasassa.

Mie oon miettiny kaikenlaista tästä saippuanteosta. Sensory Perfectionilla ois ihania tuoksuja, mut haluanko kuitenkaan käyttää niitä, kun niissä on niitä samoja myrkkyjä, joita muissa kosmeettisissa tuotteissa haluan välttää. Ja samoin ois ihana tehä riemunkirjavia saippuoita kaikissa sateenkaaren väreissä, mut sama juttu, haluanko käyttää synteettisiä värejä. Värien kannalta tää on varmaan vielä helpompi kysymys, ku luonnonvärit esimerkiks on helppo kasvattaa omalla pihalla ja miedoimmat synteettiset väritkään ei (kai?) oon niin pahoja kuin miedoimmat synteettiset tuoksut. Tietysti eteerisillä öljyillä voi tuoksuttaa, mut jokusen epäonnistuneen tuoksusekotuksen jälkeen tiiän, et se vasta treeniä vaatiikin. Eikä mitään halpaa treeniä, ku yhtään paremmat eteeriset öljyt maksaa ihan törkeesti. Saati jos niitä alkaa saippuoihin laittamaan ees sen verran, et se tuoksu yhtään pysyis.

Mie otinkin heti työn alle kokeilla erilaisia luonnonaineita saippuan värjäämiseen. Laitoin kuivattua yrttejä ja muuta sekalaista tavaraa öljyn sekaan ja pariks tunniks vesihauteeseen. Osan kyllä tiiänkin oikeesti värjäävän saippuaa, mut haluan käytännössä nähä, et mitä väreistä tulee. Uuen saippuakirjani innoittamana suunnitelmissa on tehä ihan vain pieni satsi (100 g rasvaa) jokaista väriä kohti.

Testissä järjestyksessä ylhäältä alas ja isoin purkki: siankärsämö (tän oon kuullu värjäävän keltaiseksi), paprika (jotain persikan tapaista odotettavissa), suppilovahvero (hullu saippuankeittäjä kokeilee kaikkea :D ), banaanijauhe (tääkin on ihan uus kokeilu), sinisen orvokin tehälehtiä (ei tästäkään käsitystä, et mitä vois tulla), tilli (kuulemma vihreää pilkullista) ja kurkuma (pitäs tulla keltaista). Sit ois vielä tuoksuöljykokeilupurkki hyllyllä, sitruunamelissaa ja tomaatinlehteä. Hyvällä tuurilla niistä vois tulla sekä tuoksu että väri. Rohtosuopayrttiäkin tekis mieli kokeilla, kun sitä on kuivumassakin tuolla alakerran yksiössä, mut olo on niin tukkonen, et jää kyllä seuraavaan kertaan. Siitä pitäs kuulemma tulla limen vihreää.

Mainitsinkin uuen saippuakirjan. Torstaina - vai oliks se peräti perjantaina? - kotiutui loput Amazonista tilaamistani kirjoista. Bath bombs, Liquid Soap (nimet suunnilleen noin, kirjottelen noista enemmän, kun vaan ehin niihin paremmin paneutua) ja Susan Miller Cavitchin The Soapmaker's Companion - A Comprehensive Guide with Recipes, Techniques & Know-How. Ja pitää heti jälkimmäisestä mainita, et miun mielestä tää vois olla joku saippuantekijän raamattu, niin mie tähän kirjaan ihastuin. Oon pari vuotta saippuaa tehny, mut tuntuu, et tää on semmonen kirja, joka olis pitäny lukea heti alkuun. Tää ehkä jopa helpottaa miun luonnollisuuspähkäilyjä, koska ko. kirjan kirjottaja tuntuu ajattelevan samalla tavalla kosmetiikan myrkyllisistä aineista.

Pitää varmaan kyl nyt kaivaa laskuri esille ja alkaa lipeäkertoimia laskemaan, jos meinaan tänää vielä testisaippuoita tehä.

Kuinka elää "paremmin"?

Mie tilasin viime viikolla kirjoja Amazonista. Tais olla torstai-iltana. Kaks tavallista saippuakirjaa, yks kylpypommikirja ja nestesaippuakirja. Ensimmäinen paketti tuli Royal mailin lähettänä perille eilen ja toisia ootellaan saapivaksi Deutsche Postin välityksellä. Eilisessä paketissa oli Maxine Clarken Make your own natural soaps.

Kirjan taustalla on Lili-yhteisö. Mie kuulin tästä vasta ensimmäistä kertaa, vaikka se onkin aika lähellä omaa ajattelutapaa. Lili tulee sanoista Low impact living initiative. Liliin voi tutustua osoitteessa lowimpact.org.

Sieltä löytyy asioita, joiden mukaan yritän ite elää. Kuluttaa vähemmän ja tehä enemmän ite. Kasvattaa pihalla ja vältellä myrkkyjä. Ehin tutustua tuohon saittiin vasta pintapuolisesti kännykän kanssa, mut sietää ajan kanssa tutustua paremmin.

Itse kirja, Make your own herbal soaps - all vegetable herbal recipes, vaikuttaa tosi mielenkiintoselta ja sieltä lähtee mm. hp-saippua heti kokeiluun. Miun aiemmin tekemät hp- eli hot process -saippuat on vaatineet 1 - 2 vk kypsymisajan, jotta olisivat kypsiä käytettäväksi. Tän kirjan menetelmällä saippuan luvataan olevan kypsää heti, ainoastaan kovettumiseen tarvitaan aikaa.

Kirjassa oli kuvattu myös nestesaippuan teko ja miulle aivan uus tuttavuus, cream soap (mitä lienee suomeksi). Jälkimmäinen näyttää niin syötävän hyvältä kirjan kuvien perusteella, et mie taian joutua jostain kaliumhydroksidia ettimään. Ko. saippuassa käytetään emäksenä sekä natrium- että kaliumhydroksidia.

Blogaan parhaillani sängystä kolmen heräämistä tekevän pienen miehen keskeltä kännykällä ja alkaa menemään hankalaks...

Kymppi täyteen

Kävin päivittämään pitkästä aikaa tuota painonpudotuksen kehitystä - ja kappas, meni jo 3,6 kg ohi tickeriin merkitsemäni tavoitteen! :D (Saaks tänne hymiöitä jostain?!) Tän vuoden alussa painoin kutakuinkin kymmenen kiloa enemmän kuin nyt ja vuosi sitten tähän aikaan varmaan 15 kg enemmän kuin nyt. Näin vähän oon painanut viimeeks varmaan vuonna 2007 keväällä, kun hyväkarppaamalla pudotin viitisentoista kiloa painoa. Ja loppukesästä olinkin raskaana ja sille tiellä oltiin pitkään.

Tikkerissä oli välitavote ja nyt tosiaan on menty sen ohi sen verran kirkkaasti, et lopullinen tavote on kahen kilon päässä. Sen jälkeen ei oo mitään tarvetta puottaa painoa. Tai enhän mie nytkään oo aktiivisesti painoa puottanu, vaan se on puonnu vähän kuin itestään, kun oon imettäny ja yrittäny vähentää herkuttelua ja syyä tervellisemmin.

No, paino lähtee, mut vatsanahka pullottaa varmaan ikuisesti kahen sektion jäliltä ja raskausarvet kertovat valtavasta mahasta, jonka sisällä joskus kasvoi parhaillaan kaksikin lasta samalla kertaa. Puhumattakaan reiästä vatsalihaksissa (joka ymmärtääkseni voi korjaantua vain kirurgin käsittelyssä)...

Nokkosta

Viimeisimpänä saippuarintamalla pakastetut nokkoset muuttuivat hiusshampooksi. Vähän on röpelöä ja ylikuumeni aika rajusti Pringles-purkin sisällä, mut aika näyttää, mitä tästä tulee ja homehtuuko muussattu nokkonen saippuassa.

Toffee-omenaa ja talvista suolasaippuaa

Suolasaippua tuoreena muotissa

Suolasaippua seuraavana aamuna leikattuna. Jättänen värjäyspuuhatkin niille, jotka ne hallitsee...

Pitkästä aikaa päivitystä ja pitkästä aikaa saippuaa. Kuvissa ei oo kauheesti kehumista - kännyräpsäyksiä kesken puuhien. Katotaan, jos saan niitä ees tänne näkymään, kun yritin niitä kännykästä lisätä.

Uuden Prisman alemuotin kokeilua.

Cittarin alesta joskus eksynyt pupumuotti. Kamalan väristä tuo saippua.

Eilen siis pitkästä aikaa lapset nukkuvat kaikki niin aikasin, et pääsin saippuahommiin. Keittiössä laskin reseptin suunnilleen lennossa kännykällä Soap Calcilla (tänää tajusin sit ladata puhelimeen ihan erillisen lipeälaskurin). Tuotoksina syntyi talvista suolasaippuaa ja toffee-omenasaippuaa.

Tän väristä seuraavana aamuna.

Pupusaippua pois muotista.

Suolasaippuassa tuoksuna Gracefuitin Snow, värinä osassa ripaus sinistä ultramariinia ja suola tällä kertaa hienoa merisuolaa. Toffee-omenasaippuasta suunnittelin (punaisen) omenan väristä, siis semmosta, jossa on myös vähän keltasta, mut aika näyttää, mitä tuosta tulee. Tällä hetkellä näyttäs aika oranssilta, mut nuo värit on ottanu noin viikon muuttuakseen sellaisiksi, mitä tulevat olemaan. Kauhulla ootan, miltä nuo tulevat näyttämään. Tuoksuna Sensory Perfectionin Toffee apple -tuoksua. Muoteista irrottaessa laitoin vähän Golden fairy dust -glitteriä omenantuoksuisten saippuoitten päälle.

Pupusaippua sai kultaista glitteriä pintaan.

Tän näkösiä toffee-omenasaippuoita tuli.

Ruma "ankanpoikanen".

Saiskohan sitä tänä iltana vielä shampoota tulemaan?

Raparperipiirakkaa

Löysin Marttojen keskustelupalstalta niin kivan munattoman raparperipiirakkareseptin, että on pakko laittaa se tänne itelle ylös hieman mukaellen. Jos siitä on muillekin iloa, niin vielä parempi.

Makea piirakka

noin 5,5 dl vehnäjauhoja
6 tl leivinjauhetta
1,5-2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 dl nestettä
1 dl rasvaa

Sekoitetaan ja paistetaan 200 ° C 25 - 30 min.

Ohjeessa oli, että tulee pellillinen, mie tein keraamiseen vuokaan (⌀ n. 28 cm) ja siihen pistin raparpereja päälle. Ois voinu pistää reilusti enemmänkin, sen verran kovasti tuo kohos. Taikina oli vähän purkkamaista leipomisvaiheessa, mut valmiina mukavan kuohkeeta. Mie käytin nesteenä maitoa, mut nesteenähän voi käyttää muutakin.

Mie törmäsin joskus johonkin ruokablogiin, jossa oli hirveesti kaikenlaisia ruokaohjeita. Ihan hyviä ohjeita kaikin puolin, mut ne kuvat oli ihan kamalia. Ne ruuat - pääsääntösesti kaikki - näytti jo kerran aiemmin syödyiltä. Mie toivon, et jos miun ruokakuvat näyttää oksennukselta, nii joku siitä ystävällisesti miulle mainitsee. (Tuo piirakkakuva on kamala, mut muistanpa, et millasta piirakkaa tuolla ohjeella tuli. Toivottavasti ei kuitenkaa näytä yrjöltä kenenkään silmään.)

Tuli leivottua muutakin: sämpylöitä ja korvapuusteja (ja totesin jälleen, et ei kukaa oo seppä syntyessää tai mestari ekaa kertaa korvapuusteja leipoessa). Samaa syssyy keittelin kasvissosekeiton perunoista, kukkakaalista, purjosta ja sipulista ja tietysti juustosta ja kermasta.

Ja mitenkäs muuten voiskaan päivä päättyä, kun on leivottu huikeet leipomukset, ku saaha taloon paskatauti... Isoilla pojilla lähinnä, mie ja Oiva saatiin jostain aiemmin syödystä mukavat allergiaoireet ja ollaan raaputeltu vuorotellen päitämme.

Sisäpuuhia

Kun tuli sairastettua vatsataudin lisäks vielä flunssakin, tuli vietettyä nää ihanan kauniit, aurinkoiset päivät sisällä. Jotain puuhaa oli keksittävä.



Muutaman näitä ehti Oikkulin perässä juoksemiselta tehä ja muutama on kesken. Oikeestaan tuo violetit pallukat (säröakaattia) messinkiketjussa on tehty jo pari viikkoa aiemmin, mut se olkoon näitten kaverina. Muu sekalainen seurakunta on: rannekoru vuorikristallista, riipus lucite-kukista ja lasihelmistä epäjaloista epäjaloimmassa ketjussa, lasia, Swarovskeja ja säröakaatteja kaulakoruna ja pöllökello vihreässä mokkanauhassa. Ja kyllä, meinasin laittaa mustan nahka- tai ruskean mokkanauhan pöllölle kaveriks, mut oli aika tylsä.

Tehokas vatsatauti

Meil on sairasteltu viime aikoina. Isot pojat oli miun perjantaisen yh-päivän jälkeen yöllä ihan tulikuumia ja seuraavasta aamusta alkaen räkäsiä. Aatsolta oli veto ihan pois pari - kolme päivää. Sunnuntai-iltana sit hetkeä ennen vaalivalvojaisia alko miun vatsatauti ja vähän sen jälkee Oivan, tietenkin miun päälle oksentamalla. Yö meni lakanoita vaihdellen. Maanantai ja tiistaikin meni vessassa juosten. Oivalle iski päälle vielä räkätautikin ja on yhä. Miul kestää jo jotain sisälläkin.

Oli kiva yllätys käyä vaa'alla. Miul tuolla sivussa onkin tickeri painonpudotuksesta. Painoa oli lähteny tavotteesta puuttunut n. puol kiloa ja sen lisäks vielä yks kilo. Tavote saavutettu ja ylitetty! Painan siis nyt n. 22 kiloa vähemmän kuin viime kesänä ennen Oivan syntymää, 15 kg vähemmän kuin sairaalasta kotiutuessa, 7 kiloa vähemmän kuin ennen Oivan raskautta, 6 kg vähemmän kuin vuodenvaihteessa ja yhen kilon vähemmän kuin ennen isojen poikien raskautta. Vielä kun sais tän pysymään.

Vaalivalvojaisista vielä. Mie en äänestäny persuja. Miun ehokas ei päässy läpi eikä puolueellakaan mennyt hyvin. Laitoin viime viikolla jäsenyyden vetämään suosikkipuolueeseeni.

Hoitovapaa alkakoon

Miulla oli perjantaina viimenen päivä vanhempainvapaata. Vielä sitä periaatteessa ois kaks viikkoa jälellä, mut luovutin sen viimeset kaks viikkoa K:lle, nii tuo saa isäkuukauden ylimääräset vapaat. On taas se hetki, kun tulot putoo reilusti. Hoitovapaa alkaa. En mie tiiä, et oonks mie outo, mut miust on jossain määrin jopa piristävää, et joutuu vähän pohtimaan, et missä vois säästää. Tuntuu, et aivot ois pari vuotta ollu jossain narikan perällä eikä oikeen mitää oo joutunu/päässy miettimään, nii jopa köyhäily on kivaa vaihtelua. Eikä sen kauheen epäekologistakaan pitäs olla.

Täs vaihees vois jo viiä hoitoonkin. Tai vois ja vois. Miusta ainakin ois tosi kummallista viiä noin pientä. Sehän on ihan tissivauvakin (8 kk just ja just) vielä eikä... Äh, tekis mieli kirjottaa pidemmältikin, mut paremmalla ajalla. Se huutaa taas. On huono yö ja oon pelkästää tänä yönä kanniskellu tuota toista ellen peräti kolmatta tuntia. Räkää on ainakin, toivottavasti ei ois mitään korvatulehusta.

Järinää ja myllerrystä

Miun piti kirjottaa tänne ahkerasti, mut taas on ollu semmonen olo, et en saa mitään aikaan. Ilmeisesti ois taas muutama allergia lisää tällä vauvalla, kun vaikka miten yrittää kaikkea välttää, nii jostain se taas pukkaa ihon ihan kamalaan kuntoon. Mie vaa jotenki noitten isojen takia aattelin, et ei ne mitkään allergiajutut meitä koske, kun ei mein perheessä oo allergioita. Oishan miun pitäny tajuta, et iteki oon ollu lapsena moniallergikko ja siitepölyallergine yhä. Mut tää on jotain, joka kuluttaa kauheesti aikaa ja energiaa ja voimia. Yritä siinä sit tehä viielle ruokaa, ku käytännössä mein tähän astisessa elämässä on kaikki ruuat ollu semmosia, et niissä on joku osa semmonen, et Oiva ei voi sitä syyä (enkä miekään sit tietenkään imettäessä), useimmiten se on joko kala, muna, tomaatti, paprika tai porkkana. Menin vielä ostaa leipomuksia varten omenasosetta, et vois pistää kananmunan tilalle (lähinnä kakkuun), mut eihän sitä omenaakaan voi käyttää. Yritä sit olla vielä ekologinen ja eettinen ruokailija.

Remontti lähestyy loppuaan. K on siitä blogiinsa kirjoittanutkin enemmän. Vielä pitäs pinkopahvit laittaa seinille, antiikkilaastia yks kerros palomuuriin, katto maalata vielä kertaalleen, lattian maalaus, listotus, rasiat ja katkasijat paikoilleen ja tietenkin tapetointi. Ihanaa. Sit pitäs olla enemmän tilaa kaikelle. Saan miun viime kesänä ostaman kaapin vihdoin käyttöön. 50-luvun uustuotanto-rokokoota (toivottavasti nyt meni tyylisuunta oikein, näit on muutama, jotka miul menee aina sekasin). Pitäis alkaa tyhjentämään nykystä kaappia, kirpparille, tuunauskäyttöön, matonkuteiks ja keräyksiin. Liian paljon syystä tai toisesta unohettuja vaatteita.


Tänään syötin Oivaa keittiössä, kun yhtäkkiä kuului helinää ja tärinää. K huuteli olohuoneesta, et tunsinko, olikohan se maanjäristys. Mietin, et juna varmaan meni. Eihän meillä maa järise. Meillä kun helinä ja tärinä ei oo mitään harvinaista, kun reilun sadan metrin päässä menee junarata ja pitkien ja raskaitten tavarajunien ohi mennessä talo tärisee. K pohti, et tais tulla kuistin katolta lumet alas. Ei siellä kyllä missään näkyny puonnutta lunta. Aateltiin, et oli varmaan aura-auto. Lumet ei kyllä tieltä ollu mihinkää hävinny tieltä. Reilun tunnin päästä luin netistä uutisista, et Etelä-Suomessa oli 2,8 magnitudin maanjäristys. Mäntsälän Nummisten tietämillä se näytti olleen. Siellä myö käytiin joskus tonttiakin kattomassa.

Ihanaa kalaa!

Ja harmi, kun en voi syyä. Mut ois tehny miel. En tiiä, et millon meillä seuraavan kerran uskalletaan uunilohta tehä. Ehkä sit, ku yläkerta on valmis ja Oivan kanssa voi mennä sinne turvaan kalanhajuja. Jostain bongasin tän ohjeen viime kesänä, en yhtään muista mistä. Tänään meni muistin varassa. Nimeäkään en muista. Kuvaakaan en tajunnut ottaa.

Taivaallinen lohi

lohi- tai kirjolohifilee
suolaa
sitruunamehua
pippuria

vihanneksia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele uunivuoka ja laita lohifilee siihen. Laita sitruunamehua, suolaa ja pippuria lohen pintaan. Laita vihannekset vuokaan lohen kavereiksi.

1 prk smetanaa
1 prk ruokakermaa
½ dl sweet chli -kastiketta

Sekoita smetana, sweet chili -kastike ja ruokakerma kastikkeeksi ja kaada lohen ja vihannesten päälle. Pistä uuniin noin puoleksi tunniksi.

Keskeneräisyys

Voiskohan olla kohtuutonta toivoa päivää, että mikään ei ois kesken? Haluisin kokea edes hetken sen tunteet, kun kaikki hommat ois tehty, mikään ei rassais päätä ja vois vaan vähän aikaa olla.

Mut ei. Miust tuntuu, et ihan kaikki on kesken koko ajan. Kämppä on yhessä kaaoksessa koko ajan - ja vaik siivois, niin ei mee ku päivä tai kaks, nii on sen näköstä, ku koskaan ei ois siivottukaan. Vaikka tuntuu, et oisin jatkuvasti kuskaamassa tavaroita paikoilleen. Tavaroita pitäs pistää myyntiin, kun sitä vaan tuntuu elävän kauheen röykkiön keskellä. Äitiysvaatteet on kaikkein turhimpia. Oivan vaatteita sais olla yhtenään vaihtamassa isompiin, kun ne jää koko ajan pieniks. Oivalle pitäs myös ommella vaippoja (joo, miulla on puol kaappia vaippoja, jotka ei nyt oikee vaa istu täs vaihees tuolle, ehkä isompana?). Yrttejä ja vihanneksia pitäs laittaa esikasvatukseen. Kimmolle pitäs tehä dödö. Isojen poikien kans alotettiin tammikuussa opettelemaan kirjaimia, mut toistaseks ollaan opeteltu vain kolme. Pyykkejä sais pestä kauheesti, ne pitäs kuivattaa, viikata ja vieläpä saattaa kaappiin asti. Tuokin homma vähenis, ku vaan pitäs ekana pistää n. 80 % vaatteista pois kokonaan. Yks ekonominen suunnitelma vaatis yhteydenottoa johonkin tahoon. Älyttömät läjät kangasta oottavat ompelijaa. Reppukankaat pitäis ommella meitaiksi ennen ku Oiva kasvaa liian isoks. Remontti pitäs tehä ja alakerran yksiö siivota. Yks nojatuoli ja sohva pitäis tuunata käyttökelposiks. Pitäs saaha seittemän oikein lotossa.

Niin kauheesti tekemättömiä asioita, et jos joskus vaikka jotain saakin aikaan, nii se tuntuu tän kaiken rinnalla tosi mitättömältä. Eilen sain laitettua ensimmäiset siemenet multiin: paprikat,chilit ja mansikat. Maaliskuussa istutettavia on jälellä "enää" n. kymmenen pussia. Suunnitelma ruokalistaksi kuudelle viikolle on melkein valmis. Missä ihmeen välissä näitä asioita ehtis sit tehä, kun pitäs nää lapsetki kasvattaa, ruokkia, ulkoiluttaa, koiratkin vaatii ulkoilua ja mielellään haluisivat vielä treenatakin?

Kohta ois isojen poikien synttärit. Pitäs alkaa jo niitä suunnittelemaan. Oiskohan luomussa, munattomassa ja (turhis)lisäaineettomassa Salama-kakussa tarpeeks haastetta? Lisätunnit vuorokauteen on toiveena vanha, mut voisko ne järjestää semmosina, et lapset vielä sillon nukkuis?

Koukussa

Miun sähköpostitili on jumissa. En tajua. En pääse kirjautumaan omaan postiini, vaikka muut saman domainin sähköpostitilit toimivat moitteetta. En pääse webmailiin enkä saa haettua postia sähköpostiohjelmaani.

Loin uuden mailiosoitteen Gmailiin, jotta sain otettua yhteyttä palveluntarjoajaan "rikkinäisestä" sähköpostitilistä. Ootellessa ajattelin vaihtaa mailiosotteen myös foorumeille, jotta saisin ilmotukset uusista viesteistä kiinnostavissa keskusteluissa. Mut kuinkas kävikään: en pääse enää ensinnäkään monikkofoorumille, koska joudun nyt oottamaan, et joku käy manuaalisesti klikkaamassa tunnukset taas toimintaan. Aattelin yhen foorumin jälkeen uhkarohkeesti, et ei kai sitä nyt joka foorumilla voi olla tuota hassua sääntöä sähköpostiosoitteen muokkaamisesta. Mut onhan, nyt en pääse toisellekaan foorumille. Jos nyt uskoisin toisesta kerrasta ja malttaisin oottaa, josko ne joskus tuolta palveluntarjoajalta tarjoais auttavaa kättä.

En tiiä, et voisko se olla mailitilin koon ylitys, joka tuon ois tukkinu. Ei voi ees huokasta, et eipä tuu roskapostia, kun ei sitä muutenkaan oo aikoihin tullu. Ihan ku kädet ois sidotut ja eläisin umpiossa, kun en pääse maileja enkä foorumeita lukemaan. Voi kamala sentään, millasessa netti- ja mailikoukussa sitä ihminen voi ollakaan!

Pullaa

Meil oli tänään leivontapäivä. Leivottiin pullaa, munatonta semmosta. Menin toissa viikonloppuna syömään munallista pullaa, kun joulunakin pystyin sellasta syömään, mut kuinka ollakaan, Oiva kutis ja huus koko yön. Ja ihottuma oli taas hurjan näkönen. Mut näissä pullissa ei oo munaa eli voin hyvillä mielin niitä syyä. Eikä se munan puuttumine siinä pullassa maistu yhtään. Jos voitelee muulla kuin munalla, niin se kiiltää vähemmän.


Kimmo osti tuon lautasen - siinä on kuulemma mie ja pojat. Miun pullat ei oo koskaan ollu mitään kaunokaisia. Nää on parhaimmasta päästä.

Ostin täs yks päivä muutaman purkin luomuruokaa Oivalle varalle kaappiin. Sen kummempia pohtimatta, katoin vaa, et siellä ei oo kalaa. Mie oon puol elämääni lukenu ainesosaluetteloita. 15-vuotiaana aloin lakto-ovovegetaristiks ja koitin välttää eläinperäsiä aineita, vuosia myöhemmin hyväkarppasin ja yritin välttää sokeria, isojen poikien synnyttyä oon vältelly mm. natriumglutamaattia, mut sit nyt, kun miulla on allerginen laps, nii en sitä tajunnu tehä. Ensimmäinen purkki: söi mielellään, kohta sen jälkeen raapii naama punasena ja huutaa. Katsaus ainesosaluetteloon kertoo, että siellä on selleriä, joka todennäkösesti noin kuukaus aiemmin aiheutti samaa. Samana päivänä avaan toisen purkin hyvässä uskossa ja taas illalla Oiva raapii ja huutaa. "Saattaa sisältää hieman kananmunaa." Jospa tää ois nyt menny jakeluun, et ne Oivan ruuat pitää kattoa tarkkaan. (BTW, se aiemmin postaamani rasva ei passannu Oivalle sit yhtään, eli jatketaan hyväks havaitulla linjalla - karitevoilla!)



Meil on useimmiten juotu Brazilia kahvina. Jokusen kerran on ostettu sitä sinisessä paketissa olevaa reilua kahvia. Nyt ostettiin tätä kokeiluun.

Huugo

Karvaisin rakkaani, Huugo, alias Lumen Elegans, täytti viime viikolla yhdeksän vuotta.

Ajatusten virtaa

Mie tunnen polttavaa halua jakaa tänne jotain, mitä oon jakanu naamakirjassakin.

Alotetaa vaik viimesimmästä. Ulkomaalaiset viihtyvät Suomen vankiloissa. Uskomatonta. Siis vankila-aika menee kohtuupalkkasta työtä tehessä, paitsi että siitä työstä ei tarttee maksaa kuin vähän veroja, asuminen ja ruoka tulee palkan päälle. Viime viikolla uutisoitiin, et jotkut vanhukset eivät ole käyneet vuosiin ulkona, koska säästösyistä laitosten henkilökuntaa on vähennetty. Ovatko vangit - rikolliset - (siis yleensä, en nyt tarkota ees ulkomaalaisia) niin paljon tärkeämpiä kuin vanhukset, jotka monet ovat elämänsä maksaneet veroja Suomeen? Miusta rikolliset ansaitsee rangaistuksen ja mikä rangaistus se on, jos joutuu palkallista (vieläpä palkka on moniin aloihin verrattuna erittäin kilpailukykyinen, mm. allerkirjoittaneen ensin opiskelemaan) työtä tekemään, ruoka nenän eteen kannettuna ja asuminen kustannettuna? Jos näin on, niin mikä kamala rikos myö tavalliset veronmaksajat ollaan tehty, kun työstä joudutaan vielä ruoka ja asuminenkin kustantamaan? Miusta rikoksista pitää seurata rangaistus eikä se oo omaisuuden kartuttaminen, vaan palkatonta työtä ja mielellään vedellä ja leivällä. Sen mie vielä ymmärrän, että annetaan mahollisuus kouluttautua johonkin tulevaisuutta ajatellen, mut tämmönen nykynen meno on ihan liikaa.

Sit mieltä painaa ruoka. Kuluttajien huijaaminen ei sinällään ollut miulle mikään yllätys, sen verran on tullut noita tuoteselosteita luettua viime vuosina niin ruoka- kuin kosmetiikkatuotteistakin. Eräällä keskustelupalstalla linkattiin Prisman dokumenttiin epigenetiikasta. Bisfenoli-A, vihreä tee ja vegaanisen ruuan terveysvaikutukset eivät myöskään olleet uutta. Miut yllätti eniten se, et miten se, mitä mie syön nyt, voi vaikuttaa sukupolvien päähän. Mie jotenki kuvittelin, et vain geeneillä ois vaikutuksensa "jatkokehityksessä", mut eihän asia ookaan näin. Jos oisin tän tiennyt aiemmin, nii oisin tarkkaan tutkinut, etten pistä yhtään lisäainetta suuhuni raskausaikana. Enkä aikana ennen raskautta. Liittyminen luomuruokapiiriin lienee yksi fiksuimmista teoista pitkään aikaan.

Tätä en jakanut (vielä) naamakirjassa, mut koska se kuuluu miun suosikkiaiheisiin, nii jaan sen täällä. Käytätkö muuta kuin luomukosmetiikkaa, meikkejä, voiteita? Lukeeko purkissasi inci-listassa PHENOXYETHANOL? Haluatko ihan oikeesti laittaa tuota ihollesi? Entä lastesi iholle? Netistä löytyy paljon vähemmän kivaa luettavaa inci-listojen ainesosia googlettaessa, tuo ei siis suinkaa ole ainut. Environmental Working Group's Skin Deep cosmetic safety database sisältänee varmaan kaikki maholliset ainekset, mitä inci-listalta voi löytyä. Jos aihe kiinnostaa, Rita Stiensin Totuus kosmetiikasta on hyvää luettavaa. Mitenköhän paljon muuten kosmetiikka aiheuttaa niitä epigeneettisiä muutoksia.

Ilmastonmuutos on viime aikoina kuohuttanut lähipiirissä. Se kuohuttaa miutakin, vaikka saatankin vaikuttaa tyyneltä asiaan liittyen. Miulle ei iskenyt yöunia syövä ilmastoahdistus. Mie oon muutaman vuoden jakanut tätä ahdistusta monella saralla: ilmastonmuutos (ekan kerran joskus Oivan raskausaikana kolahti), kosmetiikka, ympäristömyrkyt, ruoka, jätteet, kuluttaminen, yleinen välinpitämättömyys ja/tai asian kieltäminen (so. ei haluta tietää), yhteiskunnan epätasa-arvoisuus näin yleismaailmallisina asioina ja itseeni liittyvänä ahdistusta aiheuttaa ammatillinen kriisi eikä suinkaan vähäisimpänä. Ihmiset myrkyttää itseään (ja jälkeläisiään), luontoa ja koko maapalloa ja mie töihin palattuani *.

Jos tässä ois nyt tällä kertaa. Nyt vahtimaan, mitä isomummon pöperöt ovat aiheuttaneet lapsenlapsenlapsenlapsille.

Leipomuksia

Tänään ois illalla tulossa A-tuubista juttua väärennetystä ruuasta. Pitää katto, miten taas pientä kuluttajaa huijataan. Mie oon koittanu petrata taas tässä tekemällä ite. Lauantaiaamuna paistoin kolme Namasten sekaleipää erään keskustelupalstan viestiketjun innoittamana. Aivan ihanaa. Vielä kun tuo taikina säilyy jääkaapissa, niin leivän loputtua pääsee helposti nauttimaan uudesta, tuoreesta leivästä. Tänäänkin yksi leipä kävi uunissa paistumassa, samoilla lämmöillä muun ruuan kanssa.


Lauantai-iltana oli Kimmon suvun naisten saunailta ja sitä varten "leivoin" perjantaina jalkakylpypommeja. Tällä kertaa jalkakylpypallerot saivat lisukkeiksi Sensory Perfectionin Coconut Rose -tuoksua, omalta pihalta kerättyjä, kuivattuja ruusun terälehtiä, kultaista glitteriä sekä väriksi vaaleanpunaista ultramariinia. En ollut ennen käyttänyt muita kuin mp-värejä kylpypalloissa, mut ultramariini tuntu toimivan ihan kivasti myös - eikä värjännyt jalkoja.



Meillä on ollu viime aikoina ruoka monella tapaa pohdinnan alla. Liityttiin luomuruokapiiriin. Broileria meillä ei enää syödä (täältä voi lukea Ross-broilerista). Kasvisruuan syöntiä on lisätty. Naudalla on suuri hiilijalanjälki - sitäkään ei pitäis syyä. Oiva on tän vuoden puolella paljastunut sekä kala- että kananmuna-allergikoks, eli nekin on karsittu menusta. Sit pitäis vielä ajatella noita lisäaineitakin, siis sitä, miten niitä voi välttää. Kriisissä on kasvun mahdollisuus ja siihen tässä mennään. Kala - etenkin itse pyydetty - ois ollut eettisesti hyvää ja terveellistä, mut meillä ei voi tuoretta kalaa enää ees pitää samassa tilassa tuon Oivan kanssa. Luomupossu (onko semmosta?), poro ja riista vois olla mein perheessä se liha, mitä syödään sillon, kun syödään lihaa. Katellaan.

Vähän mainosta

Miun eilisessä reseptissä oli mainittu tuo aloe vera -tiiviste. Pitää nyt mainostaa, et ken haluaa jotain luomua/luontaistuotetta tilata, nii kannattaa tuo iHerb.com kokeilla. Mie tilasin sieltä kaakaonibsejä, propolista ja em. tiivistettä. Miul ois tämmönen sellasille, ken tuolta haluaa jotain tilata. Tilauksen loppuun tuo koodi, niin 5 $ tulee alea heti (joo, ja miekin ilostun seuraavalla tilauskerralla). Postikulut oli ihan kohtuulliset, oiskohan noille miun ostoksille ollu jotain neljän dollarin paikkeilla. Mie tilasin joulun aikaan ja sillon tais pari viikkoa mennä tilauksen jätöstä siihen, kun tulivat postilaatikkoon.

Kosmetiikkakokkausta

Sinappia? Ei, vaan ihovoidetta Oivalle. Oivalla on kuivahko iho. Mie en halua pistää mitään myrkkypommeja lasten (enkä omallekaan) iholle, niin mie kokkaan kosmetiikan ite.

Tähän kokeilin ekaa kertaa oliivivahaa. Enemmän ois pitänyt laittaa. Jäi rasva aika löysäks. Seuraavalla reseptillä rasva syntyi.

Ihovoide oliivivahasta

15 g oliivivahaa
40 ml manteliöljyä
20 ml avokaadoöljyä
60 ml aloe vera -mehua tiivisteestä

Sulatin oliivivahan ja sekoitin öljyt siihen. Sit lisäsin aloe vera -mehun. Sekoitin, purkitin ja ravistelin huoneenlämpöiseksi.

Mie yhä oottelen, et saisin aikaseks tilata nestelämpömittarin ja tarkan vaa'an jostain. Sit pääsisin kokeilemaan emulsiovoiteen tekemistä ja saisin lisättyä vähän säilöntäainettakin, kun nää muuten pitää sit käyttää niin nopeesti. Piti syksyllä innoissani oikeen rapakon takaa se säilärikin tilata (ku piti löytää mahollisimman luonnollinen), mut en vielä oo ehtiny kertaakaan käyttää.

Vanhan vuoden kuvia

Nyt ku joulu meni jo, nii voisin pari kuvaa joululahjoista julkasta. Seuraavat korut menivät joululahjoiksi miehen siskon tyttärille. Puuhelmiä lasiriipuksilla.




Tähän enkelisettiin tuli idea HelmiQ:n vinkkisivulta. Nauhassa makeanvedenhelmiä ja siemenhelmiä, enkelien osat lasia ja korunosat hopeoituja.


Lisääkin koruja ois kuvattuna, mut kuvat on toisella koneella.

Miul ois hakusessa hyvä, munaton pannariresepti, johon vois mielellään vielä tunkea puuronjämät. Miusta kun tulin taas munaton :) tän kuopuksen kananmuna-allergian myötä.

Kuvia vihdoin

Nyt ois sopivasti toissaviikonloppuna valmistuneesta miehen siskon tytön kolmevuotissynttärilahjasta kuva, nii ladataanpa se tänne. Vauva roikkuu rinnalla. nii tekstin tuottamine on hieman hankalampaa.






Kuvat on Kimmon ottamia ja ohje Mia Bengtssonin kirjasta Amigurumi - Virkkaa omat maskottisi.