Närästääkö?

No närästäähän se. Sitä luuli sillon viikon 16 kohalla, et nyt on pahoinvoinnit ohi, mut mitä vielä. Taas saanu harva se päivä viihdyttää WC-pönttöä. Ja etenkin tuo tuntuu aamuisin tai jos on jotain makeeta syöny. Sit kun ei okseta, niin sit vaan närästää. Närästäminen ja karvasveden nousu tuntuukin oikeestaan ihan kivalta tuon pahoinvoinnin rinnalla. Ähky sen sijaan ei ja se tulee jo ihan parin leipäpalan syönnistäkin.

Helmillä alkoi juoksu ja se lähti Mäntsälään hoitoon. Ihan rehellisesti sanottuna on ollut paaaaljon helpompaa käydä lenkkeilemässä vain Huugon kanssa. En tosin pysty enää kovinkaan pitkiä lenkkejä tekemään, mutta sen verran mennään kuin jaksetaan. Välillä hidastaen ja välillä pidetään taukoa bussipysäkillä.

Neuvolassa käytiin perjantaina. Painossa ollaan jälleen kerran uudella kymmenellä, varmaan lähemmäs 15 kg tullut jo tässä vaiheessa. Hemoglobiini myöskin oli lähtenyt noususuuntaan ollen tällä kertaa 122. Eikä vielä merkkiäkään raskausdiabeteksestä tai -myrkytyksestä ja hyvä näin (koputan puuta). Poikien sydänääniä kuunneltiin ja olivat Pikku-Toiviksella n. 163 ja Isolla-Toiviksella n. 158. Sf-mitta oli 26 cm (näillä viikoilla normisti 20 - 22 cm).

Olo on ollut noita närästyksiä, ähkyjä, pahoinvointeja, selkäkipuja, pienestä hengästymisiä, jatkuvia vessakäyntejä ja äärettömän hankalaa nukkumista lukuunottamatta ihan hyvä. Fyysisesti. Jouluaaton aattona saatiin taas surua. Pappa nukkui pois aamukuudelta. Mut Papalla on nyt parempi olla. Ei kipuja eikä tuskaa.

Onneks tää vuosi päättyy huomenna. Liian paljon kuolemaa on mahtunut yhdelle vuodelle. Miun isän kumpikin vanhempi, miehen isänisä sekä ystäväni. Toivokaamme ens vuodelle iloa ja onnea!

Hyvin pyyhkii

Taas yks äitiyspolikäynti takana. Ja hyvin oli kaikki. Ite olin hieman huolissaan kohdun tilasta supistelujen takia, mut näköjään se oli turhaa, kun muutoksia ei ollut tapahtunut. Poikien painoarviot oli eilen (rv 23 + 1) 515 ja 565 grammaa. Kuten olen vaistonnutkin, pojilla oli kaikki - taas - kunnossa. Ehkä jonain päivänä on toivetta päästä sairaslomalle.

Nyt on joka tapauksessa laitettu vanhempainetuushakemukset palkkahallintoon, josta ne lähtee sitten Kelalle. Toivottavasti saataisiin päätökset pian, tahtoisi jo tutkia äitiyspakkauksen sisältöä :) . Tänään mennään rv 23 + 2 ja henkinen olotila on mitä parhain. No, eipä tällä hetkellä tuossa fyysisessäkään oo valittamista, mitä nyt jalat ja sormet tuntuu turvonneilta...

Taas yksi rajapyykki ylitetty

Eilen tuli jälleen uuden rajapyykin ylitys. Tuo rajapyykki oli 22 viikkoa eli 154 vuorokautta. Se tarkoittaa sitä, että nyt meille voidaan kirjoittaa todistus raskaudesta ja sen kanssa voimme sitten hakea äitiysavustusta, äitiys- ja vanhempainpäivärahaa, lapsilisää sekä isyysrahaa.

Koska meille tulee kaksi vauvaa kerralla, meidän on mahdollisuus valita äitiysavustuksena haluamamme yhdistelmä äitiyspakkauksia ja rahallista tukea. Tuo rahallinen tuki, joka "vastaa" äitiyspakkausta on 140 euroa. Saamme valita kolme, yksi avustus ensimmäisestä lapsesta ja kaksi toisesta. Me ajattelimme ottaa kumpaakin poikaa varten yhden äitiyspakkauksen ja jäljelle jäävän avustuksen rahana.

Pojat ovat olleet taas vilkkaina. Liikkuvat koko ajan enemmän ja potkut tuntuvat voimakkaampina. Tuntuu kuin ne eivät koskaan olisi paikallaan. Viimeisimmässä ultrassa viime viikolla Ison-Toiviksen painoarvio oli 400 grammaa ja Pikku-Toiviksen 330 grammaa. Vauhdilla ne kasvavat.

Henkisesti oma olo on huipussaan. Mieli on hyvä ja uskon, että pojillakin on kaikki hyvin. Fyysisesti sitten ei ihan samalla tavalla: öisin ei pysty nukkumaan juuri mitenkään ja jos saankin unta monen tunnin pyörimisen jälkeen, niin heräilen ennen kellon soittoa, ehkä montakin kertaa. Töissä tämä luonnollisesti aiheuttaa sen, etten meinaa millään kestää hereillä. Ensimmäiset supistuksetkin on koettu. Paikallaan ei pysty istumaan kauaa, etenkään jalat alhaalla, koska minuutti minuutilta varpaat muistuttavat enemmän ja enemmän pieniä perunoita. Työpäivän jälkeen kengät puristavat turvonneita jalkoja. Aamulla herätessä sormet ovat kuin nakkeja, onneksi eivät koirat ole vielä sitä huomanneet. Välillä pötkähtäessäni työpäivän jälkeen sohvalle löhöämään, en pääsekään sieltä itse pois, koska selkä on kipeä. Enkä edes vielä maininnut WC:ssä juoksemista tai aamuisia heikotuskohtauksia. En kyllä yhtään ihmettele, miksi raskautta kutsutaan raskaudeksi: tietenkin sen takia, että se on raskasta!