Ehkä taas ois aika alkaa päivitellä.
Pojat kasvaa ja jaksaa. Ne touhuu vaikka mitä, heittelee kuperkeikkoja, juoksentelee sinne tänne, rakentelee leegoilla vaikka millasia rakennelmia, jutteleekin vähä, hyppii alas tuolilta ja noin yleensä ovat erittäin onnettomuusalttiita. Niiku horoskoopissa Juha Vuorisen mukaan meinkin pojat (oinaat) loukkaantuu hyvin usein päähän. Hyvin usein takaraivo tärähtää lattiaan, mut tuttuja on myös erinäiset mustelmat naamassa (viimeeks E kaatui leegon päälle naama eeltä) tai hampaat leuasta läpi. Mut tosiaan, ehitään vähän treenata jutteluakin. Tänä aamuna syötii poppaa ja urroja.
Sit muita kuulumisia. Tuossa lokakuun puolessa välissä miul alko olee kummallisia oloja. Vähän jo uumoilin, mistä johtunee, mut haettiin kuitenkin raskaustesti apteekista. Ja plussaahan se näytti. Kesäsen keskenmenon jäliltä en uskaltanu kovi paljoa luottaa siihen, et täs mennää pitkälle eteenpäi. No, eihän täs vielä mitenkää huippupitkällä olla, mut ensimmäisessä ultraäänessä on käyty ja todettu, et kyllä siellä elämää on. Yks vain tällä kertaa. Ehkä semmonen pien haikeus on, ku ei tullukaa toisia tuplia, mut ehkä helpompi kuitenki näin. Ja ihan jännä kokea yksösraskauskin. Nyt mennää varmaa jotain viikon 11 tietämillä (miten sitä muuten ekassa raskaudessa muistikin aina kaikki viikot ja päivät ihan tarkalleen yhtään miettimättä?!). Laskettu aika on 29.6.
Että ei täällä ällötystä kummempaa ;) .
