perjantai 2. toukokuuta 2008

Kotiäitinä

Vauvat ovat tänään neljän viikon ikäisiä. Napatyngät putosivat herra B:ltä kaksi viikkoa sitten torstaina ja herra A:lta seuraavana päivänä. Kovaa vauhtia vauvat ovat alkaneet kasvaa. B-vauva, eli Pikku-Tee, oli saavuttanut ja ohittanut syntymäpainonsa jo viikon iässä neuvolan terveydenhoitajan kotikäynnillä. Seuraavalla neuvolakäynnillä, jolloin vauvat olivat kaksi ja puoliviikkoisia Pikku-Tee painoi jo 3240 grammaa ja Iso-Tee yli 3600 grammaa. Isomman pojan paino lienee nyt neljän kilon tietämillä ja pienemmänkin varmaan vähintään sen kolme ja puoli kiloa.

Kävimme ulkoilemassa ensimmäistä kertaa samalla viikolla, kun kotiuduimme sairaalasta. Saatiin lupa terveydenhoitajalta. Päivä oli lauantai. Samana iltana tunsin itseni tosi väsyneeksi ja myöhemmin kipeäksikin. Laitoin mittarin kainaloon ja kuumettahan miulla oli. Ihan alkuun säikähdin, että kyseessä on joku leikkaukseen liittyvä komplikaatio - sektion jälkeisistä kohtutulehduksista olin lukenut ihan tarpeeksi raskausaikana. Seuraavana päivänä oikea rinta oli todella kipeä ja pienen surffailun ja kirjojen tutkiskelun jälkeen selvisi, että lienee kyseessä rintatulehdus. Maanantaiaamuna kuumetta oli jo 39 ° C ja sain ajan terveyskeskuksen päivystykseen. Sain antibiootit ja ohjeen ottaa Panadolia kuumeen alentamiseen ja imettää niin paljon kuin vain mahdollista. Ja näin tein, seuraavana aamuna kuumetta ei ollut enää kuin 37 ° C ja päivällä ei enää yhtään. Nopeasti siis meni tuokin ohi.

Ollaan selvitetty ja hoidettu jo isyydentunnustukset ja ristiäispäivä ja kirkkokin on jo varattu. Nimetkin virallistetaan vasta tuolloin, vaikka ne ovatkin jo lähimpien sukulaisten tiedossa. Ristiäispäivä on toukokuun 17.

Olen tämän viikon ollut yksin kotona vauvojen kanssa. Kimmo palasi maanantaina töihin isyyslomalta. Ja tosiaan jännitin sitä maanantaita. Ja pelkäsin. Ja odotin kauhulla. Mut ei se niin kamalaa ollutkaan. Kyllä siitä hengissä selvittiin. Jopa neljästä päivästä yksin vauvojen kanssa tällä viikolla on selvitty hengissä. Aamupäivät menee hyvin, oikeastaan siihen yhteen asti aika menee tosi nopeasti. Kahen jälkeen tuntuu itestä siltä, että kaipais pientä taukoa. Nyt tosin totesin, et siihen väliinhän on hyvä lähteä vaunulenkille: vauvat nukahtavat vaunuihin ja hyvällä tuurilla nukkuvat vielä pari tuntia kotiin päästyäkin. Siihen väliin saa sitten sitä toivottua taukoa eikä tuo liikuntakaan pahaa tee.

Hmm. Alotin kirjottamaan tätä tekstiä ennen kuin Kimmo tuli töistä ja kaupasta siinä neljän tietämillä. Nyt kello on 00:22. Kyllähän tää tupla-arki pitää touhussa.