tiistai 29. syyskuuta 2015

Huugo - in memoriam

Rakas Huugoni, hovawarturos Lumen Elegans, siirtyi ajasta ikuisuuteen omalla pihallamme elokuussa. Huugo eli mukanani yli 13 vuotta ja näki miun kasvavan opiskelijatytönhupakosta neljän lapsen äidiksi. Huugo oli kuin ajatus - se tiesi jo, mitä ajattelen ennen kuin itekään sitä huomasin. Meillä synkkasi.

Huugo, Lumen Elegans
16.2.2002 - 7.8.2015
Aatson ottama kuva Huugosta kesällä 2014.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Prinsessa syntymässä

Toukokuun seitsemäs, torstai. Helmin nimipäivä - koiran, joka oli meillä vielä reilu vuosi sitten. Keskiviikkona kahden aikaan soitettiin Hyvinkään sairaalan Leikosta ja annettiin ukaasi saapua paikalle kello kahdeksan suunniteltuun sektioon (kahden aikaisemman sektion vuoksi). Viikkoja oli koossa tasan 39. Siellä me sitten olimme, tietoja kysyttiin, jätettiin tavaroita ja vaatteita lokeroihin ja puettiin päälle sairaalavaatteet ja odotimme ja odotimme. Pitkään, hyvin pitkään. Ainakin vähän vaille yhteentoista.

Sitten miut tultiin hakemaan leikkaussaliin ja miuta jännitti ja pelotti kamalasti. Siis pelotti ja jännitti, vaikka ja koska tiesin, mitä tulee tapahtumaan. Vaatetta pois päältä, piuhoja laitettiin sinne tänne ja sitten käänneltiin ja kallisteltiin leikkauspöydällä, pestiin, katetroitiin, laitettiin tippa, spinaalipuudutus, peiteltiin, aseteltiin ja kyseltiin tuntoa. Sitten K tuli kätilön kanssa paikalle ja pyysin miestä silittämään miuta päästä, jännitti ja pelotti niin kamalasti.

Ja sitten alettiin leikkaamaan. Tällä kertaa leikkaamisen aloittamisesta siihen, kun vauva nostettiin pois vatsasta, kesti pidempään - kohdussa oli arpikudosta. Lopulta klo 11.42 vauva nostettiin ulos kohdusta ja se oli tyttö! Kyllä, tyttö! Vaikka rakenneultrassa kätilö lopulta niin sanoikin, niin miusta oli koko ajan kolmen pojan jälkeen tuntunut vaikealta uskoa, et miun mahassa todella voisi olla tyttö, vaikka tyttöä vähän salaa toivoinkin. Tyttö oli sylissäni synnyttyään 10 - 15 minuuttia ennen kuin mies ja kätilö lähtivät punnitsemaan ja muihin hoitotoimiin. Lääkärit jäivät ompelemaan miuta kasaan ja lopulta miut vietiin heräämöön. Kello oli noin puoli yksi.

Tälllä kertaa puudutus oli erilainen. Pystyin liikuttamaan jalkojani heti heräämössä, luultavasti se olisi onnistunut vaikka kesken leikkauksen. Varpaat sain heilumaan vartin heräämössä olon jälkeen ja sain myös mehua - tuossa vaiheessa oli aivan kamala nälkä ja jano. Sain kuulla tytön mitat: 3390 grammaa ja 50,5 cm, pisteitä yhdeksän ja kymmenen. Viittä vaille yksi K ja vauva tulivat kätilön kanssa heräämöön miun luokse ja sain tytön rinnalle jo heräämössä. Oltiin kymmenisen minuuttia vielä heräämössä ja sitten lähdimme kaikki yhdessä synnyttäneiden osastolle.

Toisella yrittämällä löytyi sopiva huone ja jäimme sinne ihmettelemään pientä prinsessaamme. Saimme vähän evästäkin. Jonkin aikaa syömisestä alkoi puuskittain oksettamaan ja kutakuinkin iltayheksään asti tuli ylös kaikki, mitä sisälleni sain. Sitten sain pahoinvointipillerin ja sain vähän vettäkin juotua ja pysymään sisällä. Yritin kertaalleen nousta ylös torstai-iltana, mutta pelkkä istuminen heikotti niin paljon, että jätin yrittämisen sikseen.

Perjantaina oli ehkä elämäni kovin nälkä ja aamulla kaurapuuro maistui paremmalta kuin koskaan. Sain sen sänkyyn. Aamupäivällä nousin ylös ja pääsin liikkumaan ja sain katetrin pois.

Siinä meni muutama päivä sairaalassa rauhallista vauvaa ihmetellen, syöden ja nukkuen. Maito nousi lauantaina ja sunnuntaiaamuna piti turvautua kauratyynyjen apuun, kun niin kivisti ja maito tuntui pakkautuvan. Sunnuntai oli äitienpäivä ja iltapäivällä K ja isot pojat tulivat hakemaan meidät kotiin.

Hyvinkään sairaala sai hiljattain sertifikaatin THL:ltä vauvamyönteisyydestä. Miusta se todellakin tuolle sairaalalle kuuluu - Hyvinkäällä oli hyvä saada vauva vuonna 2008 kuin myös nyt, 2015. Voin suositella.

(Muokkaukset täydentelyitä)