lauantai 19. maaliskuuta 2011

Järinää ja myllerrystä

Miun piti kirjottaa tänne ahkerasti, mut taas on ollu semmonen olo, et en saa mitään aikaan. Ilmeisesti ois taas muutama allergia lisää tällä vauvalla, kun vaikka miten yrittää kaikkea välttää, nii jostain se taas pukkaa ihon ihan kamalaan kuntoon. Mie vaa jotenki noitten isojen takia aattelin, et ei ne mitkään allergiajutut meitä koske, kun ei mein perheessä oo allergioita. Oishan miun pitäny tajuta, et iteki oon ollu lapsena moniallergikko ja siitepölyallergine yhä. Mut tää on jotain, joka kuluttaa kauheesti aikaa ja energiaa ja voimia. Yritä siinä sit tehä viielle ruokaa, ku käytännössä mein tähän astisessa elämässä on kaikki ruuat ollu semmosia, et niissä on joku osa semmonen, et Oiva ei voi sitä syyä (enkä miekään sit tietenkään imettäessä), useimmiten se on joko kala, muna, tomaatti, paprika tai porkkana. Menin vielä ostaa leipomuksia varten omenasosetta, et vois pistää kananmunan tilalle (lähinnä kakkuun), mut eihän sitä omenaakaan voi käyttää. Yritä sit olla vielä ekologinen ja eettinen ruokailija.

Remontti lähestyy loppuaan. K on siitä blogiinsa kirjoittanutkin enemmän. Vielä pitäs pinkopahvit laittaa seinille, antiikkilaastia yks kerros palomuuriin, katto maalata vielä kertaalleen, lattian maalaus, listotus, rasiat ja katkasijat paikoilleen ja tietenkin tapetointi. Ihanaa. Sit pitäs olla enemmän tilaa kaikelle. Saan miun viime kesänä ostaman kaapin vihdoin käyttöön. 50-luvun uustuotanto-rokokoota (toivottavasti nyt meni tyylisuunta oikein, näit on muutama, jotka miul menee aina sekasin). Pitäis alkaa tyhjentämään nykystä kaappia, kirpparille, tuunauskäyttöön, matonkuteiks ja keräyksiin. Liian paljon syystä tai toisesta unohettuja vaatteita.


Tänään syötin Oivaa keittiössä, kun yhtäkkiä kuului helinää ja tärinää. K huuteli olohuoneesta, et tunsinko, olikohan se maanjäristys. Mietin, et juna varmaan meni. Eihän meillä maa järise. Meillä kun helinä ja tärinä ei oo mitään harvinaista, kun reilun sadan metrin päässä menee junarata ja pitkien ja raskaitten tavarajunien ohi mennessä talo tärisee. K pohti, et tais tulla kuistin katolta lumet alas. Ei siellä kyllä missään näkyny puonnutta lunta. Aateltiin, et oli varmaan aura-auto. Lumet ei kyllä tieltä ollu mihinkää hävinny tieltä. Reilun tunnin päästä luin netistä uutisista, et Etelä-Suomessa oli 2,8 magnitudin maanjäristys. Mäntsälän Nummisten tietämillä se näytti olleen. Siellä myö käytiin joskus tonttiakin kattomassa.

2 kommenttia:

  1. Ihana tuo kaappi, just minun makuun! Tyylisuunnasta ei ole hajua, mutta kuviointi, muotoilu ja väti on mieleeni. :)

    Nyt voi tulla tosi urpo kysymys, joten älä suutu... onko lapsesi ollut allergiatesteissä ja mahdollisia ruoka-aineallergoita todettu?

    Tuli tämä mieleeni siitä, että itse olin ihottumalla ja suorastaan ruvella lähes koko ajan vauvana ja lapsena. Allergiatesteissä rampattiin, mutta mitään ei koskaan löytynyt. Meillä oli koira ja jopa siitä käskettiin hankkiutua eroon - siis ihan vain varmuuden vuoksi.

    No ei hankkiuduttu koirasta eroon ja ihottumat tuli ja menikin tullakseen uudelleen. Joskus ihottumille ei vain löydy syytä. Minulla on kyllä sittemmin todettu atooppinen iho. Pahimmat ihottumat lähtivät lapsuuden myötä ja teini-iässä niitä oli enää kausittain. Nykyään ei enää juuri lainkaan, mutta ihoa pitää hoitaa koko ajan.

    Sori avautuminen... Mietin vain, että ehkä ruuassa ei ole vika. Pitää vain löytää oikeat salvat. Sillä lailla minun ihottumaista oloani helpotettiin pienenä.

    VastaaPoista
  2. Atoopikko Oivakin lienee. Ei myö allergiatesteissä oo käyty tän kans - ainakaa vielä. Nää allergia-ajatukset on heränny täs tän vuoden puolella sen jälkee, ku alotettii kiinteet. Toistaseks nää oireet on ollu semmosia, et minuutin - kymmenen minuutin sisällä syömisestä - kiinteen ruuan tai imetyksen - posket ja pää menee punasiks ja tää alkaa vimmoissaan raapimaan :( . Sibicortilla ihottuma on helpottanu muutamasa päivässä, ku on koittanu syyä mahollisimman "varmaa" ruokaa (sellasta, jota edellisellä viikolla on syöny ilman oireita) ja välttäny epäiltyä allergeenia (esim. eka kerran tuli oireita kananmunasta ja osasin sitä epäillä, ku ite oon ollu muna-allergikko). Ja vielä ku tuo on niin pien, et niitä ruoka-aineita ei uskalla ottaa montaa uutta kerralla.

    Mut ihan hyvä pointti. Oon miettinyt sitä kans.

    Karitevoita mie oon käyttäny tuolle perusrasvana. Mie muuten palvon Luontoäitiä voipuun luomisesta ja afrikkalaisia karitevoin keksimisestä. Miusta se on parasta kosmetiikkaa, mitä maa päällään kantaa.

    VastaaPoista