keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Piiiitkän pitkä loppukiri

Ei tää odotus tunnu koskaan loppuvan. Päivät etenee hitaasti ja viikonloppuja ja uusien viikkojen kertymistä ootellen. Ja taas närästyksestä kärsien. Se oli muutaman viikon jo lähes kokonaan poissa, mut nyt se iski taas ihan kunnolla.

Maanantaina käytiin neuvolassa taas. Ei sielläkään mitään uutta. Arvot kunnossa, painoa tullu lisää pari kiloa (järkyttävää turvotusta havaittavissa, mut tää kuitenkin lienee normaalia), sydänäänet vahvoja ja sf-mitta 38 cm. Huomenna mennään äippäpolille taas. Mie toivon, että jotain ois jo tapahtunu.

Taas pitäs alkaa projekti kanansiipien pussitus. Oli "riemastuttava" yllätys äsken, kun rakas, ahne, pieni koiramme Helmi oksenti aamuiset kanansiivet, osan matolle, osan lattialle. Ei ollu vaivautunu niitä liikaa pureskelemaan ja ennen kuin ehdin tuolilta liikkua niitä siivoamaan, oli Huugo jo käyny syömässä parhaat palat (kiitokset avusta vain!). Mut hommaa silti jäi ja mikäs sen mukavampaa kuin kyykkiä kipeillä lonkilla oksennuksen jämiä siivoamassa, etenkin kun siitä pahoinvoinnistakaan ei (vieläkään!) oo päästy. Lonkat kipeyty tietysti entisestään ja toivottavasti tuo kyykkiminen aiheuttas vaikka jotain supistuksia, niin päästäs vähän eteenpäin tässä raskaudessa.

Mie veikkaan huomisiks painoarvioiks n. 2,5 ja 2,8 kg. Saa nähä, meneekö lähelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti