sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Odottelua

Tänään menossa raskausviikko 34 + 5. Elo on odottelua. Koitan koko ajan tunnistaa itestäni jotain "oireita", jotka viittais synnytykseen. Neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että ennen lapsivesien menoa kropasta kuuluu poksahdus. Nyt tietysti tarkkailen jokaista ääntä, joka elimistöstä kuuluu ja aina jotain kuullessani mietin, olisiko tuo voinut olla poksahdus. Mutta mitään ei koskaan tapahdu. Olo on levoton ja eilenkin vaan kävelin ympäri kämppää, kun en tiennyt mitä oikein pitäisi tehdä. Tuleva isä oli sitä mieltä, että pian synnyttävät naiset ovat kuulemma levottomia. Jospa nyt? Mutta ei, ei sitten yhtään mitään. Olo on levoton vieläkin, mutta yhtään mitään ei oo tapahtunut. Kuinkakohan kauan tässä joutuu vielä odottelemaan?

Perjantainen kontrollireissu äitiyspoliklinikalla toi kipeytyneiden lonkkien lisäksi tiedon, että kaikki on yhä hyvin. Lonkat kipeytyivät KTG-käyrällä maatessa. Olen tähän asti valinnut kylkiasennon, koska taaksepäin nojautuessa tulen helposti pahoinvoivaksi. Seuraavan kerran pitää ehkä kuitenkin uskaltautua puoli-istuvaan asentoon, koska pahasti tuo kyljellään makuu käy lonkkiin.

Pojat siis yhä kasvavat vauhdilla tuolla kohdussa. Painoarvioiksi saatiin herra A:lle n. 2,5 kg ja herra B:lle n. 2,2 kg. Kummatkin ovat tällä hetkellä raivotarjonnassa eli juuri optimaalisessa asennossa alatiesynnytystä varten. Herra A on alkanut laskeutumaan ja pää on jo aika alhaalla. Positiivista sekin, että herra A - alias Iso-Toivis - tietää nähtävästi olevansa A-vauva, koska kuulemma kaksossynnytyksissä on parempi, että suurempi vauva syntyy ensin. Kohtukanava oli lyhentynyt senttiin, mutta muita muutoksia ei ollut. Lääkärin mukaan vauvat eivät näytä ihan lähipäivinä vielä syntyvän.

Odottelu siis jatkuu. Millä tuosta levottomasta olosta pääsisi eroon? Tuntuu, että kaikki valmistelutkin vauvoja varten on tehty jo ja enempään en juuri kykene. Jos vain kykenisin, lähtisin vaikka päivittäin käymään jossakin, shoppailemassa, tms. Muutaman viimeeksi kuluneen viikon (lue: arkiviikon) kohokohtia ovat olleet juuri äitiyspoli- ja neuvolakäynnit ja monikko-odottajien infoilta Hyvinkäällä vime keskiviikkona. Seuraava kontrollikin on vasta kiirastorstaina ja neuvolakäynti saman viikon maanantaina. Mitenköhän saisin ensi viikon kulumaan? Viikonloput ovat kivempia, kun Kimmo on päivät kotona ja autolla saatetaan jossain päästä käymäänkin.

1 kommentti:

  1. Viimeiset päivät on piinaavia! Nimimerkki viikolla yli lasketun ajan... Ei siinä auta kuin kärvistellä, mikää ei siihen olotilaan auta. Mä vaan kattelin Gilmoren tytöt-dvd:tä ja neuloin kuin viimeistä päivää. Ja seurustelin mahan kanssa.

    Mä en kuullut poksahdusta kun vedet meni kotona ja synnytys alkoi. Mutta levoton mä kyllä olin, se alkoi vissiin neljä viikkoa ennen koko synnytystä...!

    Nyt alkaa kyllä jo jännittää teidän puolesta! Eli hengessä mukana <3

    Katja

    VastaaPoista