Pientä hiljaiseloa ollu havaittavissa tuon uuen blogin jäliltä.
Pojat kävelevät jo tosi reippaasti. Eelis jopa juoksee. Kaarteet tuottavat vähän ongelmia liian kovassa vauhdissa. Pitää ottaa tukea lattiasta.
Meillä on täs viime päivinä ollu tuli persusten alla, kun ollaan järkätty poikien synttäreitä. Huomenna ois siis bileet. On leivottu eilen ja tänään ja huomenna pitää vielä kakkua koristella. Nukkumaankin pitäs joutua.
Joutuu ehkä kirjottamaan bileistä myöhemmin (siis toisena päivänä aiemmin ;) ) paremmalla ajalla.
lauantai 4. huhtikuuta 2009
lauantai 28. helmikuuta 2009
Toinen blogi
Tässä on nyt luvattu linkki siihen mein toiseen blogiin. Sieltä saattaa löytää jopa kuvia :) .
http://kikketaataa.blogspot.com/
Tervetuloa lukemaan sitä(kin) blogia!
http://kikketaataa.blogspot.com/
Tervetuloa lukemaan sitä(kin) blogia!
perjantai 27. helmikuuta 2009
Se on sit sovittu
Sovittiin sitten Kimmon kanssa niin, että laitetaan mein orastava viherrys ja käsityöharrastus omaan blogiinsa ja mie sitten höpötän näitä omia ajatuksia ja vauvajuttuja tänne. Tuon uuden blogin linkitän tänne kyllä sit, kunhan saahaan sinne jotain luettavaa ja katottavaa ( ;) ) ekana.
Vauvajuttuja sen verran, että Aatso otti kolme ensimmäistä perättäistä askelta perjantaina 13. helmikuuta 2009. Eelis otti samana päivänä yhen askelen. Aatson enkka on noin kymmenen askelta ja Eeliksen vastaava pari askelta. Nuo kun ei malta keskittyä siihen kävelyyn, jos niitä pyytää luokse, vaan ne tuijottavat kohti, heiluttavat jalkoja ja heittäytyvät kohti. Eli vähän keskittymiskykyä vaatii tuo kävely. Eipä noilla mikään kiire oo, ehtivät varmasti kävellä ihan kyllästymiseen asti elämänsä aikana.
Eeliksen suosikkisana on kikke. Aatso hokee täätää. Tuo kikke tuli siitä, kun eräänä iltana Kimmo vaipat riisuttuaan kertoi Eelikselle, mikä on kikkeli. Eeliksen mielestä sana kuulosti niin hauskalta, että alkoi hyppiä alasti sohvaa vasten, huudella vuoroin kikkeä ja kikkewiä ja nauraa räkättää. Sen jälkeen kikke on ollu meillä hyvinkin yleinen sana. Nauru liittyy siihen hyvin usein.
Hmm. Muutama sana kiloista. Nimittäin niitä on joulun jälkeen lähteny noin viis. Seittemän kiloa vielä ois matkaa tavotteeseen ja aikaa kolme kuukautta. Karppauksella kyllä varmaan lähtis kilot nopeesti. Jos vaan sais taas Kimmon innostumaan tuosta.
Vauvajuttuja sen verran, että Aatso otti kolme ensimmäistä perättäistä askelta perjantaina 13. helmikuuta 2009. Eelis otti samana päivänä yhen askelen. Aatson enkka on noin kymmenen askelta ja Eeliksen vastaava pari askelta. Nuo kun ei malta keskittyä siihen kävelyyn, jos niitä pyytää luokse, vaan ne tuijottavat kohti, heiluttavat jalkoja ja heittäytyvät kohti. Eli vähän keskittymiskykyä vaatii tuo kävely. Eipä noilla mikään kiire oo, ehtivät varmasti kävellä ihan kyllästymiseen asti elämänsä aikana.
Eeliksen suosikkisana on kikke. Aatso hokee täätää. Tuo kikke tuli siitä, kun eräänä iltana Kimmo vaipat riisuttuaan kertoi Eelikselle, mikä on kikkeli. Eeliksen mielestä sana kuulosti niin hauskalta, että alkoi hyppiä alasti sohvaa vasten, huudella vuoroin kikkeä ja kikkewiä ja nauraa räkättää. Sen jälkeen kikke on ollu meillä hyvinkin yleinen sana. Nauru liittyy siihen hyvin usein.
Hmm. Muutama sana kiloista. Nimittäin niitä on joulun jälkeen lähteny noin viis. Seittemän kiloa vielä ois matkaa tavotteeseen ja aikaa kolme kuukautta. Karppauksella kyllä varmaan lähtis kilot nopeesti. Jos vaan sais taas Kimmon innostumaan tuosta.
torstai 19. helmikuuta 2009
Irtonaisia ajatuksia
Helmikuu. Miun tekis miel kirjottaa noin sadastaviiestäkymmenestäkaheksasta aiheesta, mut ku en tiiä, et pitäskö ne tunkee samaa blogii kaikki. Vai kirjottaa sit noin miljoonaa blogia (ja yrittää muistaa päivitellä kaikkia). Yks "irtonainen" blogi miulla on toisaalla, mut se on ja pysyy ihan anonyyminä. Jos nyt kuitenki yritän mahuttaa tähä muitakin aiheita ku vauvat.
Kosmetiikka. Mie menin tilaamaa yhtä kangasta ja siinä ohessa oli mahollisuus tilata jotain muutakin yhestä nettikaupasta. Mie tilasin kokeiluun hamppu-turveshampoota palana. Tänää pesin hiukset tuolla ekaa kertaa ja se tuntu aika kivalta. Mie koitin aikasemmi ettiä netistä ihmisten kokemuksia palashampoista ja aika laitta kaikki väitti, et hiuksista tulee tahmeet. Miulla ei tullu, joskin pistin hoitoainetta sit vielä päälle. Miulla on pitkän tähtäimen tavote päästä eroon mahollisimman monesta muoviputelista. Sitä varten huusin viime syksynä huutiksesta yhen kirjankin, jossa on erilaisia luonnonkosmetiikkareseptejä (Anu Ranta - Kristiina Ounapuu: Kauneutta ja puhtautta luonnosta). Kirjanmerkeissä on pitkään ollu erilaisia netistä bongattuja kosmetiikkareseptejä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Sit se kangas. Se on nimeltään hamppumusliini. Miulla ei oikeestaan ollu aluks mitään havaintoakaan, millasta on tavallinen musliini, saati sit hamppumusliini. Mut se kangas tuli ja nyt tiiän. Etukäteen meinasin, et tekisin tuosta imuja poikien vaippoihin, mut ehken teekään. Meinasin, et tuosta sais vaikka kivoja nenäliinoja, tuntuu niin pehmeeltä ihoa vasten. Jos täs tänä iltana sais kaivettua tuon saumurin tuolta vaatehuoneesta, nii sitä vois jokusen neesdyykin surauttaa.
Ja niistä vaipoista. Oonks mie tänne kirjottanukaa, et miun tärkein (?) harrastus tällä hetkellä on kestovaipat? Myö ollaan viikonlopuks menossa Kimmon siskon luokse ja siellä oli kuulemma tarkotus pientää pientä vaippatalkootoimintaa. Pitäs siis vähän leikellä kankaita, et ei tarttee kaikkea sinne raahata. Oon niin ihastunu WeeWekan sivunepilliseen kaavaan (neljä vaippaa tänä vuonna tuolla kaavalla), et meinasin sen kaavan mukaan taas leikellä. Miul on vielä iskemätön lime-oliiviraidallinen PUL ja lime coolmax, joista ainakin meinasin vaippoja. Sit isketyistä kankaista meinasin ehkä pintaan ruosteenpunasta PULia ja sisälle kirkkaankeltasta microfleeceä. Ja nepit sisäkankaitten mukaan.
Mitäköhän muuta miun piti kirjottaa. Ai nii. Koodasin jotain pitkästä aikaa. Ei mitään isoa, mut pientä. Idea tuli jostain Vauva- tai Kaksplus-nettisaitin helpota elämää -vinkeistä. Tekosyygeneraattori! Laitan linkin sinne, kunhan saan sen valmiiks. Miulle voi halutessaan lähettää tekosyitä.
Poijjaat nukkuu päikkäreitä parhaillaan. Nukkus vielä vaik tunnin tai ees puol.
Kosmetiikka. Mie menin tilaamaa yhtä kangasta ja siinä ohessa oli mahollisuus tilata jotain muutakin yhestä nettikaupasta. Mie tilasin kokeiluun hamppu-turveshampoota palana. Tänää pesin hiukset tuolla ekaa kertaa ja se tuntu aika kivalta. Mie koitin aikasemmi ettiä netistä ihmisten kokemuksia palashampoista ja aika laitta kaikki väitti, et hiuksista tulee tahmeet. Miulla ei tullu, joskin pistin hoitoainetta sit vielä päälle. Miulla on pitkän tähtäimen tavote päästä eroon mahollisimman monesta muoviputelista. Sitä varten huusin viime syksynä huutiksesta yhen kirjankin, jossa on erilaisia luonnonkosmetiikkareseptejä (Anu Ranta - Kristiina Ounapuu: Kauneutta ja puhtautta luonnosta). Kirjanmerkeissä on pitkään ollu erilaisia netistä bongattuja kosmetiikkareseptejä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Sit se kangas. Se on nimeltään hamppumusliini. Miulla ei oikeestaan ollu aluks mitään havaintoakaan, millasta on tavallinen musliini, saati sit hamppumusliini. Mut se kangas tuli ja nyt tiiän. Etukäteen meinasin, et tekisin tuosta imuja poikien vaippoihin, mut ehken teekään. Meinasin, et tuosta sais vaikka kivoja nenäliinoja, tuntuu niin pehmeeltä ihoa vasten. Jos täs tänä iltana sais kaivettua tuon saumurin tuolta vaatehuoneesta, nii sitä vois jokusen neesdyykin surauttaa.
Ja niistä vaipoista. Oonks mie tänne kirjottanukaa, et miun tärkein (?) harrastus tällä hetkellä on kestovaipat? Myö ollaan viikonlopuks menossa Kimmon siskon luokse ja siellä oli kuulemma tarkotus pientää pientä vaippatalkootoimintaa. Pitäs siis vähän leikellä kankaita, et ei tarttee kaikkea sinne raahata. Oon niin ihastunu WeeWekan sivunepilliseen kaavaan (neljä vaippaa tänä vuonna tuolla kaavalla), et meinasin sen kaavan mukaan taas leikellä. Miul on vielä iskemätön lime-oliiviraidallinen PUL ja lime coolmax, joista ainakin meinasin vaippoja. Sit isketyistä kankaista meinasin ehkä pintaan ruosteenpunasta PULia ja sisälle kirkkaankeltasta microfleeceä. Ja nepit sisäkankaitten mukaan.
Mitäköhän muuta miun piti kirjottaa. Ai nii. Koodasin jotain pitkästä aikaa. Ei mitään isoa, mut pientä. Idea tuli jostain Vauva- tai Kaksplus-nettisaitin helpota elämää -vinkeistä. Tekosyygeneraattori! Laitan linkin sinne, kunhan saan sen valmiiks. Miulle voi halutessaan lähettää tekosyitä.
Poijjaat nukkuu päikkäreitä parhaillaan. Nukkus vielä vaik tunnin tai ees puol.
tiistai 20. tammikuuta 2009
Uus vuos, uuet kujeet
Oha tää vuos viel iha uus, vaik tammikuu onki puoles välis ja kai yliki. Myö valettii uutena vuotena tinaa. Mie sain semmonen maljan, jos oli jotain. Mitäköhä se meinais. Toissa vuonna mie sain tinoista kaks vauvaa ja eräät väitti, et mie vauvakuumeisena vaan näin vauvoja joka paikassa. Mut niihä siin sit kävi, et sillo alkaneen vuoden syyskuun loppupuolella olin ultrattavana ja ihan pökissä, kun kätilö totes, et siel on kaks tyyppii.
Myö käytii tänää vähä ajelee. Ihan asiaakin oli mennä paikkoihi. Eka paikka oli Espooseen vaippakankaita hakemaa. Kivaa ruosteen punasta ja lime-oliivi-raidallista PULia ja limen vihreetä ja mustaa coolmaxia. Sen jälkee ajettii Rajamäelle kirjastoo, varasin sielt yhen kirjan, Lemmikkieläinten jalostus, ei nyt seuraavana, vaan sitä seuraavana viikonloppuna olevaa koirankasvattajan jatkokurssia varten. Sit hain postista Tsekeistä tilatut kuukupit miulle ja kaverille kans.
Viis vuotta sitte en kyl ois uskonu, et miulla vois olla puolen vuoskymmenen päästä KAKS kerralla syntynyttä lasta. Tai et osaisin käyttää ompelukonetta, saati saumuria tai tietäsin, mikä on NEPPIPRESSI. Tai saati OMISTAISIN mitään niistä (eiku se neppipressi on vast tulossa lähiaikoina) ja aina ku ehtis, surffaisin kestovaippafoorumilla. Kasvattajakurssi ei liene yllätys, ehkä mie haaveilin siitä jo kauan sitte. Peruskurssi onki käyty 2005 tai 2006. En ees muista. Ja jos joku ois tullu puhuu miulle kuukupeista, nii reaktio ois ollu varmaan vastaava ku useimmilla, jotka käy kysymäs koiran rotua: kuuMITÄ?! WTF? (Koirasta siis kysytään: "HovaMIKÄ?!? En oo koskaa kuullukaa!")
Kello on 0:00 ja pesukone on just pysähtyny. Pitääki mennä ripustaa vaipat kuivumaa. Oisinko tätäkää arvannu.
Myö käytii tänää vähä ajelee. Ihan asiaakin oli mennä paikkoihi. Eka paikka oli Espooseen vaippakankaita hakemaa. Kivaa ruosteen punasta ja lime-oliivi-raidallista PULia ja limen vihreetä ja mustaa coolmaxia. Sen jälkee ajettii Rajamäelle kirjastoo, varasin sielt yhen kirjan, Lemmikkieläinten jalostus, ei nyt seuraavana, vaan sitä seuraavana viikonloppuna olevaa koirankasvattajan jatkokurssia varten. Sit hain postista Tsekeistä tilatut kuukupit miulle ja kaverille kans.
Viis vuotta sitte en kyl ois uskonu, et miulla vois olla puolen vuoskymmenen päästä KAKS kerralla syntynyttä lasta. Tai et osaisin käyttää ompelukonetta, saati saumuria tai tietäsin, mikä on NEPPIPRESSI. Tai saati OMISTAISIN mitään niistä (eiku se neppipressi on vast tulossa lähiaikoina) ja aina ku ehtis, surffaisin kestovaippafoorumilla. Kasvattajakurssi ei liene yllätys, ehkä mie haaveilin siitä jo kauan sitte. Peruskurssi onki käyty 2005 tai 2006. En ees muista. Ja jos joku ois tullu puhuu miulle kuukupeista, nii reaktio ois ollu varmaan vastaava ku useimmilla, jotka käy kysymäs koiran rotua: kuuMITÄ?! WTF? (Koirasta siis kysytään: "HovaMIKÄ?!? En oo koskaa kuullukaa!")
Kello on 0:00 ja pesukone on just pysähtyny. Pitääki mennä ripustaa vaipat kuivumaa. Oisinko tätäkää arvannu.
keskiviikko 31. joulukuuta 2008
Kiiruksella
Pitää nyt yrittää kiiruksella poikien nukkuessa vielä kirjoittaa, että saadaan blogiinkin se vuoden viimeinen juttu.
Pitänee ensin muistaa kiittää Joulupukkia siitä, että toiveeni mukaisesti sain joulun aikana lepoa. Olen todella kiitollinen, tosin seuraavan kerran toivoisin, että saisin levätä terveenä enkä kuumeisena ja vatsatautisena. Pojat myös kiittävät pukkia, lahjoja tuli paljon ja ne olivat mukavia.
Meillä ollaan oltu reissussa viime viikon maanantaista alkaen ja vieläkään ei olla kotiin päästy. Itellä kyllä koti-ikävä vaivaa. Nyt uusi vuosi vietetään vielä anoppilassa ja huomisaamuna ois tarkotus vihdoin lähteä kotiin (OMA KOTI KULLAN KALLIS).
Pojat oppivat jouluna kiipeämään portaita ja vilkuttamaan. Eilen Aatso ensimmäistä kertaa nousi kyykkyyn ja kävi itse seisomaan ilman tukea. Ei tuo tosin kauaa kestänyt, mut kirjaimellisesti: maasta se pienikin ponnistaa.
Nyt on pakko käyttää poikien nukkumisen aika hyödyksi ja keksiä itelle jotain kivaa.
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2009 KAIKILLE, JOTKA TÄNNE SATTUVAT EKSYMÄÄN!
Pitänee ensin muistaa kiittää Joulupukkia siitä, että toiveeni mukaisesti sain joulun aikana lepoa. Olen todella kiitollinen, tosin seuraavan kerran toivoisin, että saisin levätä terveenä enkä kuumeisena ja vatsatautisena. Pojat myös kiittävät pukkia, lahjoja tuli paljon ja ne olivat mukavia.
Meillä ollaan oltu reissussa viime viikon maanantaista alkaen ja vieläkään ei olla kotiin päästy. Itellä kyllä koti-ikävä vaivaa. Nyt uusi vuosi vietetään vielä anoppilassa ja huomisaamuna ois tarkotus vihdoin lähteä kotiin (OMA KOTI KULLAN KALLIS).
Pojat oppivat jouluna kiipeämään portaita ja vilkuttamaan. Eilen Aatso ensimmäistä kertaa nousi kyykkyyn ja kävi itse seisomaan ilman tukea. Ei tuo tosin kauaa kestänyt, mut kirjaimellisesti: maasta se pienikin ponnistaa.
Nyt on pakko käyttää poikien nukkumisen aika hyödyksi ja keksiä itelle jotain kivaa.
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2009 KAIKILLE, JOTKA TÄNNE SATTUVAT EKSYMÄÄN!
maanantai 3. marraskuuta 2008
Ensimmäinen isänpäivä tulossa
En mie epäillytkään missään vaiheessa, et tää helppoa tulis olemaan. Valitettavan vähän oon ehtiny/jaksanu/muistanu kirjotella. Oon nukkunu kolme tuntia yhteen soittoon viimeeks jossain heinä-elokuun vaihteessa ja tää syö aika pahasti. Kimmo on kolmatta viikkoa sairaslomalla. Pojat nukkuu huonosti.
Kokeiltiin tassutteluja ja päiväunien väliin jättämisiä, mut niistä ei ollu meille apua. Tassuhoidon seurauksena Aatso alko vaan valvomaan öisin kolmesta viiteen. Mie en jaksa enää uskoa yhteenkään hokkuspokkus-niksiin, jolla vauvat oppii hetkessä nukkumaan. Enkä aio niitä huudattaa. Tällä hetkellä meillä on kokeilussa Elizabeth Pantleyn opus Pehmeä matka höyhensaarille. Jotain pientä pilkettä paremmasta tulevaisuudesta ollaan jopa hetkellisesti saatu. Joskin saa nähdä, kuinka paljon koko perheen, ei nyt lamauttanut, mutta hidastanut ainakin, flunssa vie taaksepäin tässä uudenlaisen elämän opettelussa. Ajattelin tänä yönä pitää taas unipäiväkirjaa, saa nähdä, josko tässä ollaan yhtään edistytty. Pitää kyllä muistaa, että meistä ei tällä hetkellä kukaan anna ittestään ihan sataa prosenttia.
Viimesen kirjottamisen jälkeen meillä on alkanu tapahtumaan. Sillon elokuun alussa poitsut alko kierimään ja samalla viikolla, kun neljä kuukautta tuli täyteen, bongasin Eeliksen ensimmäisen hampaan. Nyt kummallakin pojalla on kaksi hammasta ja vauhti on päätä huimaava, kun kaksikko viilettää ympäri kämppää lattialla ryömien. Koirat juoksevat karkuun, kun kaksi hurjapäätä ryntäävät vuorotellen riemusta kiljahdellen kimppuun. Kolinalta ei myöskään vältytä, koska kiipeily on mukavaa ja alastuleminen pää edellä helppoa ja konttauskypärät (meillä ei siis vielä kontata, mutta karhukävelyn opettelu on työn alla) lentävät kaaressa päästä, kunhan vaan ehditään niitä viskellä. Ruoka syödään syöttötuoleissa ja jos ruoka ei miellytä, niin hauska tapa ilmaista asia on ottaa lusikasta ruoka suuhun, sitten kallistaa päätä alaspäin ja avata suu, niin että ruoka putoaa suoraan lattialle. Onneks meillä on siivouspartio H & H, joka partioi minuutin - parin välein poikien syödessä syöttötuolien alla ja siivoaa sotkut pois. Niin ja se on aivan valtavan ihanaa, kun on velipoika, jonka kanssa voi pelleillä (useimmiten syödessä) ja naureskella ja ihan muuten vaan kiljua, kun elämä vaan on niin ihanaa (paitsi silloin kun laitetaan tumppuja käteen).
Asunto on yhä myynnissä. Ei sit ollu mikään paras mahollinen aika alkaa sitä myymään. Keväällähän meil ois tullu se kaks vuotta täyteen, mut että ois alkanu muuttorumbaan siinä vaiheessa, kun olin kuin rantapallon niellyt (painon puolesta kyllä tuhat rantapalloa) tai sillon, kun kärsin rintatulehduksesta, tai sillon, kun poitsut oli ihan pikkiriikkisiä. Ei, ei, ei! Toivotaan vaan, että se euribor laskis sen verran, et ihmiset alkas taas vähän enemmän asuntoja ostelee. No, ei sen puoleen, ihan hyvähän tää Klaukkala on asua ja asuntokin on ainakin toistaiseksi sopivan kokoinen.
Mie meinasin, et oisin tehny tänään piparkakkutaikinan ja paistellu huomenna pipareita. Kello on taas jo sata enkä oo vieläkään alottanu, niin jää ehkä taikinan teko huomiselle. Ehkä mie muistan/ehin/jaksan päivittää vielä tän vuoden puolella. Tän kuukauden puolelle tähätään, mut saa nähä, miten käy. Ihan varmuudeksi hyvää isänpäivää kaikille isille! ;)
Kokeiltiin tassutteluja ja päiväunien väliin jättämisiä, mut niistä ei ollu meille apua. Tassuhoidon seurauksena Aatso alko vaan valvomaan öisin kolmesta viiteen. Mie en jaksa enää uskoa yhteenkään hokkuspokkus-niksiin, jolla vauvat oppii hetkessä nukkumaan. Enkä aio niitä huudattaa. Tällä hetkellä meillä on kokeilussa Elizabeth Pantleyn opus Pehmeä matka höyhensaarille. Jotain pientä pilkettä paremmasta tulevaisuudesta ollaan jopa hetkellisesti saatu. Joskin saa nähdä, kuinka paljon koko perheen, ei nyt lamauttanut, mutta hidastanut ainakin, flunssa vie taaksepäin tässä uudenlaisen elämän opettelussa. Ajattelin tänä yönä pitää taas unipäiväkirjaa, saa nähdä, josko tässä ollaan yhtään edistytty. Pitää kyllä muistaa, että meistä ei tällä hetkellä kukaan anna ittestään ihan sataa prosenttia.
Viimesen kirjottamisen jälkeen meillä on alkanu tapahtumaan. Sillon elokuun alussa poitsut alko kierimään ja samalla viikolla, kun neljä kuukautta tuli täyteen, bongasin Eeliksen ensimmäisen hampaan. Nyt kummallakin pojalla on kaksi hammasta ja vauhti on päätä huimaava, kun kaksikko viilettää ympäri kämppää lattialla ryömien. Koirat juoksevat karkuun, kun kaksi hurjapäätä ryntäävät vuorotellen riemusta kiljahdellen kimppuun. Kolinalta ei myöskään vältytä, koska kiipeily on mukavaa ja alastuleminen pää edellä helppoa ja konttauskypärät (meillä ei siis vielä kontata, mutta karhukävelyn opettelu on työn alla) lentävät kaaressa päästä, kunhan vaan ehditään niitä viskellä. Ruoka syödään syöttötuoleissa ja jos ruoka ei miellytä, niin hauska tapa ilmaista asia on ottaa lusikasta ruoka suuhun, sitten kallistaa päätä alaspäin ja avata suu, niin että ruoka putoaa suoraan lattialle. Onneks meillä on siivouspartio H & H, joka partioi minuutin - parin välein poikien syödessä syöttötuolien alla ja siivoaa sotkut pois. Niin ja se on aivan valtavan ihanaa, kun on velipoika, jonka kanssa voi pelleillä (useimmiten syödessä) ja naureskella ja ihan muuten vaan kiljua, kun elämä vaan on niin ihanaa (paitsi silloin kun laitetaan tumppuja käteen).
Asunto on yhä myynnissä. Ei sit ollu mikään paras mahollinen aika alkaa sitä myymään. Keväällähän meil ois tullu se kaks vuotta täyteen, mut että ois alkanu muuttorumbaan siinä vaiheessa, kun olin kuin rantapallon niellyt (painon puolesta kyllä tuhat rantapalloa) tai sillon, kun kärsin rintatulehduksesta, tai sillon, kun poitsut oli ihan pikkiriikkisiä. Ei, ei, ei! Toivotaan vaan, että se euribor laskis sen verran, et ihmiset alkas taas vähän enemmän asuntoja ostelee. No, ei sen puoleen, ihan hyvähän tää Klaukkala on asua ja asuntokin on ainakin toistaiseksi sopivan kokoinen.
Mie meinasin, et oisin tehny tänään piparkakkutaikinan ja paistellu huomenna pipareita. Kello on taas jo sata enkä oo vieläkään alottanu, niin jää ehkä taikinan teko huomiselle. Ehkä mie muistan/ehin/jaksan päivittää vielä tän vuoden puolella. Tän kuukauden puolelle tähätään, mut saa nähä, miten käy. Ihan varmuudeksi hyvää isänpäivää kaikille isille! ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)