Sovittiin sitten Kimmon kanssa niin, että laitetaan mein orastava viherrys ja käsityöharrastus omaan blogiinsa ja mie sitten höpötän näitä omia ajatuksia ja vauvajuttuja tänne. Tuon uuden blogin linkitän tänne kyllä sit, kunhan saahaan sinne jotain luettavaa ja katottavaa ( ;) ) ekana.
Vauvajuttuja sen verran, että Aatso otti kolme ensimmäistä perättäistä askelta perjantaina 13. helmikuuta 2009. Eelis otti samana päivänä yhen askelen. Aatson enkka on noin kymmenen askelta ja Eeliksen vastaava pari askelta. Nuo kun ei malta keskittyä siihen kävelyyn, jos niitä pyytää luokse, vaan ne tuijottavat kohti, heiluttavat jalkoja ja heittäytyvät kohti. Eli vähän keskittymiskykyä vaatii tuo kävely. Eipä noilla mikään kiire oo, ehtivät varmasti kävellä ihan kyllästymiseen asti elämänsä aikana.
Eeliksen suosikkisana on kikke. Aatso hokee täätää. Tuo kikke tuli siitä, kun eräänä iltana Kimmo vaipat riisuttuaan kertoi Eelikselle, mikä on kikkeli. Eeliksen mielestä sana kuulosti niin hauskalta, että alkoi hyppiä alasti sohvaa vasten, huudella vuoroin kikkeä ja kikkewiä ja nauraa räkättää. Sen jälkeen kikke on ollu meillä hyvinkin yleinen sana. Nauru liittyy siihen hyvin usein.
Hmm. Muutama sana kiloista. Nimittäin niitä on joulun jälkeen lähteny noin viis. Seittemän kiloa vielä ois matkaa tavotteeseen ja aikaa kolme kuukautta. Karppauksella kyllä varmaan lähtis kilot nopeesti. Jos vaan sais taas Kimmon innostumaan tuosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti