Synteettistä vai luonnollista?

Viime aikoina on saippua-asiat ollu taas mielessä. Laitoinhan pari päivitystäkin. Nokkossaippua näyttää kyllä pahalta, siis kauniin vihreä se on yhä, mutta ihan kuin siellä olisi lipeätaskuja. En oo koskaan mitään tuommosta saippuaan saanu, niin en oo ihan varma. Kaapissa on lakmuspaperia, joten lienee helppo testata. Jos vaalea "jauhe" ilmakuplissa on lipeää, ei auta muu kuin heittää roskiin kaikki. Suolasaippuakin on vähän sillä hilkulla, et kokeilenko rebatchata. Ei meinaa vieläkään pysyä kasassa.

Mie oon miettiny kaikenlaista tästä saippuanteosta. Sensory Perfectionilla ois ihania tuoksuja, mut haluanko kuitenkaan käyttää niitä, kun niissä on niitä samoja myrkkyjä, joita muissa kosmeettisissa tuotteissa haluan välttää. Ja samoin ois ihana tehä riemunkirjavia saippuoita kaikissa sateenkaaren väreissä, mut sama juttu, haluanko käyttää synteettisiä värejä. Värien kannalta tää on varmaan vielä helpompi kysymys, ku luonnonvärit esimerkiks on helppo kasvattaa omalla pihalla ja miedoimmat synteettiset väritkään ei (kai?) oon niin pahoja kuin miedoimmat synteettiset tuoksut. Tietysti eteerisillä öljyillä voi tuoksuttaa, mut jokusen epäonnistuneen tuoksusekotuksen jälkeen tiiän, et se vasta treeniä vaatiikin. Eikä mitään halpaa treeniä, ku yhtään paremmat eteeriset öljyt maksaa ihan törkeesti. Saati jos niitä alkaa saippuoihin laittamaan ees sen verran, et se tuoksu yhtään pysyis.

Mie otinkin heti työn alle kokeilla erilaisia luonnonaineita saippuan värjäämiseen. Laitoin kuivattua yrttejä ja muuta sekalaista tavaraa öljyn sekaan ja pariks tunniks vesihauteeseen. Osan kyllä tiiänkin oikeesti värjäävän saippuaa, mut haluan käytännössä nähä, et mitä väreistä tulee. Uuen saippuakirjani innoittamana suunnitelmissa on tehä ihan vain pieni satsi (100 g rasvaa) jokaista väriä kohti.

Testissä järjestyksessä ylhäältä alas ja isoin purkki: siankärsämö (tän oon kuullu värjäävän keltaiseksi), paprika (jotain persikan tapaista odotettavissa), suppilovahvero (hullu saippuankeittäjä kokeilee kaikkea :D ), banaanijauhe (tääkin on ihan uus kokeilu), sinisen orvokin tehälehtiä (ei tästäkään käsitystä, et mitä vois tulla), tilli (kuulemma vihreää pilkullista) ja kurkuma (pitäs tulla keltaista). Sit ois vielä tuoksuöljykokeilupurkki hyllyllä, sitruunamelissaa ja tomaatinlehteä. Hyvällä tuurilla niistä vois tulla sekä tuoksu että väri. Rohtosuopayrttiäkin tekis mieli kokeilla, kun sitä on kuivumassakin tuolla alakerran yksiössä, mut olo on niin tukkonen, et jää kyllä seuraavaan kertaan. Siitä pitäs kuulemma tulla limen vihreää.

Mainitsinkin uuen saippuakirjan. Torstaina - vai oliks se peräti perjantaina? - kotiutui loput Amazonista tilaamistani kirjoista. Bath bombs, Liquid Soap (nimet suunnilleen noin, kirjottelen noista enemmän, kun vaan ehin niihin paremmin paneutua) ja Susan Miller Cavitchin The Soapmaker's Companion - A Comprehensive Guide with Recipes, Techniques & Know-How. Ja pitää heti jälkimmäisestä mainita, et miun mielestä tää vois olla joku saippuantekijän raamattu, niin mie tähän kirjaan ihastuin. Oon pari vuotta saippuaa tehny, mut tuntuu, et tää on semmonen kirja, joka olis pitäny lukea heti alkuun. Tää ehkä jopa helpottaa miun luonnollisuuspähkäilyjä, koska ko. kirjan kirjottaja tuntuu ajattelevan samalla tavalla kosmetiikan myrkyllisistä aineista.

Pitää varmaan kyl nyt kaivaa laskuri esille ja alkaa lipeäkertoimia laskemaan, jos meinaan tänää vielä testisaippuoita tehä.

Kuinka elää "paremmin"?

Mie tilasin viime viikolla kirjoja Amazonista. Tais olla torstai-iltana. Kaks tavallista saippuakirjaa, yks kylpypommikirja ja nestesaippuakirja. Ensimmäinen paketti tuli Royal mailin lähettänä perille eilen ja toisia ootellaan saapivaksi Deutsche Postin välityksellä. Eilisessä paketissa oli Maxine Clarken Make your own natural soaps.

Kirjan taustalla on Lili-yhteisö. Mie kuulin tästä vasta ensimmäistä kertaa, vaikka se onkin aika lähellä omaa ajattelutapaa. Lili tulee sanoista Low impact living initiative. Liliin voi tutustua osoitteessa lowimpact.org.

Sieltä löytyy asioita, joiden mukaan yritän ite elää. Kuluttaa vähemmän ja tehä enemmän ite. Kasvattaa pihalla ja vältellä myrkkyjä. Ehin tutustua tuohon saittiin vasta pintapuolisesti kännykän kanssa, mut sietää ajan kanssa tutustua paremmin.

Itse kirja, Make your own herbal soaps - all vegetable herbal recipes, vaikuttaa tosi mielenkiintoselta ja sieltä lähtee mm. hp-saippua heti kokeiluun. Miun aiemmin tekemät hp- eli hot process -saippuat on vaatineet 1 - 2 vk kypsymisajan, jotta olisivat kypsiä käytettäväksi. Tän kirjan menetelmällä saippuan luvataan olevan kypsää heti, ainoastaan kovettumiseen tarvitaan aikaa.

Kirjassa oli kuvattu myös nestesaippuan teko ja miulle aivan uus tuttavuus, cream soap (mitä lienee suomeksi). Jälkimmäinen näyttää niin syötävän hyvältä kirjan kuvien perusteella, et mie taian joutua jostain kaliumhydroksidia ettimään. Ko. saippuassa käytetään emäksenä sekä natrium- että kaliumhydroksidia.

Blogaan parhaillani sängystä kolmen heräämistä tekevän pienen miehen keskeltä kännykällä ja alkaa menemään hankalaks...

Kymppi täyteen

Kävin päivittämään pitkästä aikaa tuota painonpudotuksen kehitystä - ja kappas, meni jo 3,6 kg ohi tickeriin merkitsemäni tavoitteen! :D (Saaks tänne hymiöitä jostain?!) Tän vuoden alussa painoin kutakuinkin kymmenen kiloa enemmän kuin nyt ja vuosi sitten tähän aikaan varmaan 15 kg enemmän kuin nyt. Näin vähän oon painanut viimeeks varmaan vuonna 2007 keväällä, kun hyväkarppaamalla pudotin viitisentoista kiloa painoa. Ja loppukesästä olinkin raskaana ja sille tiellä oltiin pitkään.

Tikkerissä oli välitavote ja nyt tosiaan on menty sen ohi sen verran kirkkaasti, et lopullinen tavote on kahen kilon päässä. Sen jälkeen ei oo mitään tarvetta puottaa painoa. Tai enhän mie nytkään oo aktiivisesti painoa puottanu, vaan se on puonnu vähän kuin itestään, kun oon imettäny ja yrittäny vähentää herkuttelua ja syyä tervellisemmin.

No, paino lähtee, mut vatsanahka pullottaa varmaan ikuisesti kahen sektion jäliltä ja raskausarvet kertovat valtavasta mahasta, jonka sisällä joskus kasvoi parhaillaan kaksikin lasta samalla kertaa. Puhumattakaan reiästä vatsalihaksissa (joka ymmärtääkseni voi korjaantua vain kirurgin käsittelyssä)...

Nokkosta

Viimeisimpänä saippuarintamalla pakastetut nokkoset muuttuivat hiusshampooksi. Vähän on röpelöä ja ylikuumeni aika rajusti Pringles-purkin sisällä, mut aika näyttää, mitä tästä tulee ja homehtuuko muussattu nokkonen saippuassa.

Toffee-omenaa ja talvista suolasaippuaa

Suolasaippua tuoreena muotissa

Suolasaippua seuraavana aamuna leikattuna. Jättänen värjäyspuuhatkin niille, jotka ne hallitsee...

Pitkästä aikaa päivitystä ja pitkästä aikaa saippuaa. Kuvissa ei oo kauheesti kehumista - kännyräpsäyksiä kesken puuhien. Katotaan, jos saan niitä ees tänne näkymään, kun yritin niitä kännykästä lisätä.

Uuden Prisman alemuotin kokeilua.

Cittarin alesta joskus eksynyt pupumuotti. Kamalan väristä tuo saippua.

Eilen siis pitkästä aikaa lapset nukkuvat kaikki niin aikasin, et pääsin saippuahommiin. Keittiössä laskin reseptin suunnilleen lennossa kännykällä Soap Calcilla (tänää tajusin sit ladata puhelimeen ihan erillisen lipeälaskurin). Tuotoksina syntyi talvista suolasaippuaa ja toffee-omenasaippuaa.

Tän väristä seuraavana aamuna.

Pupusaippua pois muotista.

Suolasaippuassa tuoksuna Gracefuitin Snow, värinä osassa ripaus sinistä ultramariinia ja suola tällä kertaa hienoa merisuolaa. Toffee-omenasaippuasta suunnittelin (punaisen) omenan väristä, siis semmosta, jossa on myös vähän keltasta, mut aika näyttää, mitä tuosta tulee. Tällä hetkellä näyttäs aika oranssilta, mut nuo värit on ottanu noin viikon muuttuakseen sellaisiksi, mitä tulevat olemaan. Kauhulla ootan, miltä nuo tulevat näyttämään. Tuoksuna Sensory Perfectionin Toffee apple -tuoksua. Muoteista irrottaessa laitoin vähän Golden fairy dust -glitteriä omenantuoksuisten saippuoitten päälle.

Pupusaippua sai kultaista glitteriä pintaan.

Tän näkösiä toffee-omenasaippuoita tuli.

Ruma "ankanpoikanen".

Saiskohan sitä tänä iltana vielä shampoota tulemaan?

Raparperipiirakkaa

Löysin Marttojen keskustelupalstalta niin kivan munattoman raparperipiirakkareseptin, että on pakko laittaa se tänne itelle ylös hieman mukaellen. Jos siitä on muillekin iloa, niin vielä parempi.

Makea piirakka

noin 5,5 dl vehnäjauhoja
6 tl leivinjauhetta
1,5-2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 dl nestettä
1 dl rasvaa

Sekoitetaan ja paistetaan 200 ° C 25 - 30 min.

Ohjeessa oli, että tulee pellillinen, mie tein keraamiseen vuokaan (⌀ n. 28 cm) ja siihen pistin raparpereja päälle. Ois voinu pistää reilusti enemmänkin, sen verran kovasti tuo kohos. Taikina oli vähän purkkamaista leipomisvaiheessa, mut valmiina mukavan kuohkeeta. Mie käytin nesteenä maitoa, mut nesteenähän voi käyttää muutakin.

Mie törmäsin joskus johonkin ruokablogiin, jossa oli hirveesti kaikenlaisia ruokaohjeita. Ihan hyviä ohjeita kaikin puolin, mut ne kuvat oli ihan kamalia. Ne ruuat - pääsääntösesti kaikki - näytti jo kerran aiemmin syödyiltä. Mie toivon, et jos miun ruokakuvat näyttää oksennukselta, nii joku siitä ystävällisesti miulle mainitsee. (Tuo piirakkakuva on kamala, mut muistanpa, et millasta piirakkaa tuolla ohjeella tuli. Toivottavasti ei kuitenkaa näytä yrjöltä kenenkään silmään.)

Tuli leivottua muutakin: sämpylöitä ja korvapuusteja (ja totesin jälleen, et ei kukaa oo seppä syntyessää tai mestari ekaa kertaa korvapuusteja leipoessa). Samaa syssyy keittelin kasvissosekeiton perunoista, kukkakaalista, purjosta ja sipulista ja tietysti juustosta ja kermasta.

Ja mitenkäs muuten voiskaan päivä päättyä, kun on leivottu huikeet leipomukset, ku saaha taloon paskatauti... Isoilla pojilla lähinnä, mie ja Oiva saatiin jostain aiemmin syödystä mukavat allergiaoireet ja ollaan raaputeltu vuorotellen päitämme.

Sisäpuuhia

Kun tuli sairastettua vatsataudin lisäks vielä flunssakin, tuli vietettyä nää ihanan kauniit, aurinkoiset päivät sisällä. Jotain puuhaa oli keksittävä.



Muutaman näitä ehti Oikkulin perässä juoksemiselta tehä ja muutama on kesken. Oikeestaan tuo violetit pallukat (säröakaattia) messinkiketjussa on tehty jo pari viikkoa aiemmin, mut se olkoon näitten kaverina. Muu sekalainen seurakunta on: rannekoru vuorikristallista, riipus lucite-kukista ja lasihelmistä epäjaloista epäjaloimmassa ketjussa, lasia, Swarovskeja ja säröakaatteja kaulakoruna ja pöllökello vihreässä mokkanauhassa. Ja kyllä, meinasin laittaa mustan nahka- tai ruskean mokkanauhan pöllölle kaveriks, mut oli aika tylsä.