Vauhdilla menee tämä raskaus eteenpäin. Tiistaina ohitettiin kahdenkymmenen täyden viikon merkkipaalu. Pojat puuhaavat jotain koko ajan, aamusta iltaan tuntuu elämää vatsassa. Kun toinen lopettaa hetkeksi, ei mene kauaa, kun toinen on vauhdissa.
Viikko sitten äippäpolilla keskusteltiin tulevasta. Lääkäri oli sitä mieltä, että vauvat syntyvät mitä todennäköisimmin sektiolla viimeistään viikolla 38. Tämä osuu maalis-huhtikuun vaihteeseen. Laskettu aikahan on huhtikuun viidestoista päivä. Itse olin hieman pettynyt tuosta sektiosta, koska olin luonnollisesti toivonut voivani synnyttää vauvat alakautta. Mutta tietysti tehdään sen mukaan, mikä on pojille turvallisinta. Olen ymmärtänyt asian niin, että alakautta synnyttäminen voi tällaisessa monikoriaalisessa diamniaalisessa raskaudessa olla aikamoinen riski pienemmälle B-vauvalle, joka käytännössä kokee kaksi syntymistä: A-vauvan sekä omansa.
Viime viikolla poikien painoarviot olivat 230 ja 275 grammaa. Vauhdilla ne tuntuu kasvavan. Ja eivät meinanneet pysyä paikoillaan, lääkärikin totesi, että vilkkaita ovat. Saa sitten nähdä, minkälaisia heistä kasvaa. Isä ja äiti kumpikin ovat kuitenkin olleet rauhallisia lapsia.
Neuvolassa todettiin kummankin sydämen sykkeet tällä viikolla. Pienemmällä oli hieman reilut 150 lyöntiä minuutissa ja isommalla hieman vähemmän. Verenpaineet oli OK, hemoglobiini sen sijaan hieman laskusuunnassa, 117. Painoa oli tullut edellisestä käynnistä nelisen kiloa (totesin tuolla, että oma kotivaaka näyttää väärin exponentiaalisesti: mitä enemmän kiloja, sitä suurempi heitto). Sydänäänien kuuntelun jälkeen meinasi lähteä taju, kun nousin ylös "laverilta". Ja sama juttu tänä aamuna. Jään suosiolla kotiin huilimaan.
Tämän vuoden agilityt on sitten miun osalta treenattu. Ei miusta ole enää kentälle vyörymään. Tosin enhän pystyisi pinkomaan edes murto-osaa siitä vauhdista, mitä tarvittaisiin koiran kanssa. Huugo toivon mukaan pääsee iskän kanssa treenaamaan viimeistään silloin, kun Helmillä alkaa juoksut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti