Edellinen ultra oli lähes kaksi viikkoa sitten ja pojat ovat jaksaneet kivasti. Niin, siis edellisessä ultrassa saatiin tietää myös sukupuoli. Itsellä tosin ollutkin koko ajan "poikafiilis" ja miun on ollut vaikea edes kuvitella, että vatsassa voisi tyttöjä kasvaa. Lääkäri totesi viimeeksi, että näyttäisi siltä, ettei tässä raskaudessa fetofetaalitransfuusio uhkaa. Mutten kuitenkaan uskalla vielä huokaista. Poikien painoarviot olivat viimeeksi 160 ja 200 g.
Liikkeet tuntuvat voimistuvan päivä päivältä, lisäksi niitä tuntuu enemmän pitkin päivää. Yhä pystyn erottamaan pojat toisistaan. Ei olla vielä nimetty niitä omilla nimillä, ovat vain Toivis I ja Toivis II. Kumpikin on ykkönen ja kakkonen :). Tänään totesin, että vauvat taitavat jo kuulla ääniäkin. Töissä testattiin palohälytinlaitteita ja ujelluksen alkaessa isompi vauvoista alkoi potkia oikein raivokkaasti. Lienee säikähtänyt meteliä.
Viikko sitten oli ensimmäinen kerta perhevalmennuksessa. Siellä oli suuhygienisti kertomassa hampaiden hoidosta ja fysioterapeutti liikunnasta ja raskauden vaikutuksista elimistöön. Hieman jäin kaipaamaan tutustumista muihin ryhmäläisiin ja yhteistä keskustelua. Mutta jospa sitä ehtisi vielä olemaan. Keskiviikkona on seuraava ultraäänitutkimus äitiyspolilla ja ensi viikon keskiviikkona seuraava neuvolakäynti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti