Projekti sai nimen tänään, Toivo-Ilona. Toivo siksi, kun olemme toivoneet niin kauan. Jonkin tilaston mukaan 85 % vanhemmista toivovat (lue: yrittävät) lapsiaan vähemmän aikaa kuin myö, toiset taas eivät toivo lainkaan ja toiset pelkäävät raskaaksi tuloa. Ilona siksi, että se ilo, mikä ainakin miut valtas sen positiivisen testin tehtyäni, oli paljon suurempaa kuin ne yli vuoden jatkuneet pettymyksen ja surun tunteet yhteensä.
Eilen peruin toisen psykologikäynnin, jonka olin varannut lapsettomuuden tiimoilta. Lisäksi varasin soittoajan tälle päivälle omalle lääkärille, joka laittoi aiemmin lähetteitä lisätutkimuksiin (aiemmin oman lääkärin kesälomasijainen määräsi lähetteen tutkimuksiin, jossa tutkittiin mm. hormoneja, PAPA, sukupuolitaudit - jotka kaikki OK). Lääkäri soitti tänään ja onnitteli raskaudesta. Huomiseksi on vielä hommaa: pitää perua ultraäänitutkimusaika sekä varata ensimmäinen aika neuvolasta.
Aamupäivällä vihlonut vatsaa, nyt iltapäivällä alkanut vähän helpottaa. Itseasiassa tuntuu siltä, että aina kun on nälkä on hyvä olo, mutta sitten kun yrittää helpottaa sitä nälkää syömällä jotain - vaikkakin vähän - niin alkaa taas vihlomaan. Lääkäriltä kysyin tuosta ja hänen mukaansa ei kannata yöunia menettää, mikäli ei verta vuoda.
Mieliala: hyvä mieli, oon maailman onnellisin ihminen!
Olotila: vatsaa vihloo, alaselkäkipuja
P.S. Vielä yks testi oli "varmuuden vuoksi" tehtävä tänään ja siinä oli jo paljon paksumpi viiva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti