Mie vähän mietin jo, et perustaisin kokonaan uuen blogin, johon alkasin laittaa kaikee väkerrystä, mitä täs tulee sillon tällön tehtyä. Sitä varten oli se Kikke tää tää, mut ku ei sinne oo tullu mitää laitettua pitkää aikaa ja se oli jaettu miulle ja K:lle ja haluisin kuitenki ehkä tehä sitä omaa. Et jos nyt sit tässä blogissa vähän aktivoituisin ja laittaisin tänne muutaki ku vauvakuulumisia.
Jos nyt kuitenki vielä jotain tuohon alkuperäseen aiheeseen. Ja ekana vaikka edelliseen postaukseen vielä yks lisäys, jota en ollu tuosta synnytystarinasta muistanu. Että vauvan asento sit ultrattiin vielä siinä puolen yön aikaan synnytyssalissa (Oiva siis synty 0.50). Lääkäri alko pohtimaan, kun olin jo 5 - 6 cm auki, et onkohan se vauva sittenkään raivotarjonnassa. Ja naama eellähän se oli.
Toissa viikonloppuna vietettiin ristiäisiä. Itse kastaminen tapahtui Hyvinkään ortodoksisessa kirkossa ja sen jälkeen ajeltiin meille kahvittelemaan. Kuopuksemme sai nimekseen Oiva Aarre Wäinämö. Aika aarrehan tuo vauva on, yhtä hymyä aamusta iltaan. Jos jotain on jääny isojen poikien vauvavuodesta mieleen, nii miusta tää tuntuu vähemmän temperamenttiselta (= helpommalta!!) noihin verrattuna. Tuo K totes Oivan synnyttyä sen näyttävän menninkäiseltä ja nyt viimesimpänä on todennut Oivan olevan yks päivänsäde!
Isoilla pojilla on muuten aika hurja uhma menossa. Tapellaan vähän väliä. Kiusataan toista tahallaan. Ei totella, jos jostain joutuu kieltämään ja sit lopulta suututaan, ku jotain ei saa tehä. No, onneks ne on ainakin toistaseks kumpikin ylpeitä isojaveljiä .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti