Näinhän se aika sit hurahtaa nopeesti, eikä ees muista tätä päivitellä. Mutta ei tuota omaa aikaa liiakskaan oo ollu. En kuitenkaan vaihtais päivääkään.
Pojat on kasvaneet tosi paljon ja kierivät ympäriinsä ja ovat kiinnostuneita toisistaan. Mie oon hurahtanu kestovaippoihin. Niin Kimmokin ja on erityisen kiinnostunu meille uuen kodin etinnästä. Asunto on myynnissä. Huugo välillä pehmoilee ja tulee ihan ite poikien luokse. Helmi saa ensituntumaa siitä, miltä tuntuu olla koira vauvaperheessä. Siinä pikasesti.
Helmi on näyttäny ittestään uuden puolen. Helmi - joka siis ehkä jopa pelkää vieraita lapsia - rakastaa oman lauman lapsia ja on äärettömän kärsivällinen. Mie luulen, että Helmi yllättää vielä monet tuossa lapsirakkaudessaan. Nyt muu perhe nukkuu makuuhuoneessa, mut Helmi on tuossa miun jaloissa oottamassa, millon miekin painun pehkuihin. Helmillä voi olla vielä rankkaa olla tukena, kun poitsut opettelee kävelemään. Huugo varmasti juoksee sillon karkuun, vaikka sekin on muutaman uuden puolen itestään näyttäny: päivällä, kun pojat nukkuu päikkäreitä, Huugo menee pinnasängyn viereen nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti